Vaniljainen vadelmapiiras

Törmäsin tähän reseptiin nettisurffailuni lomassa ja pakkohan sitä oli kokeilla. Tätä oli jo valmiiksi kehuttu + piiraan tekeminen ei paljoa voi enää helpottua, kun mitään ei tarvitse vatkata. Reseptin otin siis todellakin talteen helppona vierasvarana, ja nappasin sen täältä. 

TAIKINA:

2 munaa

2 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 ½ tl leivinjauhetta

1 dl maitoa

1 ½ dl margariinisulaa

PÄÄLLE:

n. 3 dl vadelmia (taisin heittää hieman enemmän ;D)

2 dl vaniljajogurttia

1 muna

Sekoita munat ja sokeri (ei tarvitse vatkata). Lisää seokseen neste, yhdistetyt jauhot ja sula haalea margariini. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada voideltuun piirasvuokaan (halkaisija 27 - 30 cm). Lado vadelmat pohjan päälle ja kaada päälle jogurtti-munaseos. Paista hieman alle 200 asteessa n. 30 min (itse otin piiraan pois 30 min kohdalla, sillä reunat alkoivat tummua ja piiras oli jo kypsää). Kokeile piiraan kypsyys keskiosasta tikulla. 

Neljän tähden illallinen ???

Onko joku muukin katsonut ja kauhistellut neloselta tulevaa suomalaista realityohjelmaa Neljän tähden illallinen?? Ovatko suomenkin julkkikset tosiaan sen verta rikkaita, että heillä on varaa syödä joka päivä ulkona vai mistä johtuu ettei parhaimmassa tapauksessa osata itse edes perunamuusia tehdä (Oskari Katajiston pussiperunamuusi)? Vai eikö tosiaan vajaa viisi vuotta ennen minun aikaani todella järjestetty valtakunnallisesti kotitaloustunteja? Vai mistä näitä uusavuttomia aatuja oikein haalitaan?

Oletteko katsoneet ruotsalaista tai englantilaista versiota sarjasta, en nyt muista miltä kanavalta ne tulevat (olisko liviltä tai jostain)? Molemmissa näissä sarjoissa (ainakin minun julkkistietämyksen mukaan) kokkaavat aivan tavanihmiset. Englantilaisessa sarjassa on ainakin tähänasti tehty todella fiinejä ruokia (ei todellakaan englantilaisia ;D) ja ruotsalaisetkin näkevät älytöntä vaivaa, jotta vieraat oikeasti nauttisivat ja että he varmasti tarjoisivat mahdollisimman hyvää ja "tätä et ole ennen maistanut"-ruokaa. Ja eikös se ole illalliskutsujen järjestämisen tarkoitus vai mitä häh? Olenko minä ymmärtänyt ihan väärin? 

Jotkut taas yrittävät tehdä jotain erikoista, joka ei kuitenkaan ole millään tavalla mitenkään erikoista. Mitä on esim. Vallu Walpion mausteinen makaronilaatikko? Itse ohjelman nettisivujen mukaan (jossa voi halutessaan käydä inspiroitumassa resepteistä :D) "Normaali lihamakaronilaatikko jossa mausteina mm. pippuriseosta, tabascoa, paprikaa ja todella paljon ketsuppia." HÄH? 

Toisaalta jotkut pienet yksilöt taas oikeasti yllättävät, kuten missi Essi Pöysti, joka jopa vaivautui itse tekemään valkosuklaamoussea. Tosin juuri samaisella kierroksella ollut Vallu tiesi, että jäätelön saa suoraan kaupasta ja samaan kuoppaan meni myös Kanki-Kaikkonen Marjasorbetilla ja kinuskikastikkeellaan, jonka ainekset: marjasorbettia, banaania, kinuskikastiketta. Toki helppoa, mutta mutta. 

Voin myös sieluni silmin kuvitella, miltä on mahtanut maistua Susanna Sievisen Mustaherukkarahka sitruunalla, johon tulee maitorahkaa, pakastemustaherukoita, sitruunan mehua sekä sitruunankuorta. Jaiks! Sekä mikä ihme tämä on tämä Sussun versio Maman sipulikeitosta?? Ohjelmassahan se meni jotakuinkin näin.. Sussu: "Teen alkuruoaksi sipulikeittoa. Voi ei, nyt se jäi se sipulikeittopussi kauppaan! Soitan kaverin paikalle! Kaveri, soita äiteelles miten tehdään sipulikeitto! Ja voila - Sussun versio Maman sipulikeitosta on kohta valmis!" 

Ehkä paras on kuitenkin Risto-Matti Ratia, joka valmisti kanawokkia ja pelkäsi, että onnistuukohan se nyt ollenkaan. Siihenhän siis tuli kanasuikaleita, pakastewokkivihanneksia, nuudeleita, ruokakermaa, soijakastiketta. Mausteena nuudelipussin valmismauste! Kaikki kehuivat ja tällähän voitettiin koko kierros massiivisin pistein!

Jos et siis vielä ole ohjelmaa katsonut, korjaa tämä sivistysaukko! Ohjelmassa valmistettujen ruokien reseptit löydät täältä.

Tortilloja

Tortillat on mahtava keino huijata itseään syömään kasviksia ja luulla silti syövänsä roskaruokaa. Roskaruoan tapaankin, näiden tekeminen on maan helpointa - tee tortilloita iso satsi pakkaseen tai osta valmis paketti. Lyhyestä virsi kaunis.

Juustopatonki

Olen omituinen juustonystävä: en syö sitä leivänpäällä enkä hampurilaisten välissä, mutta sulaneena laitan sitä melkeinpä mihin vain. Tuorejuustoja rakastan miten muuten vain, mutta en leivonnaisissa. Ja leivistä eniten pidän juustopatongeista.

3 patonkia

5 dl vettä

50 g hiivaa

1 - 2 tl suolaa

1 dl öljyä

12 - 14 dl vehnäjauhoja

TÄYTE:

200 g juustoraastetta (emmentalia)

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja öljy. Alusta taikina vehnäjauhoilla kimmoisaksi. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi. Jaa taikina kolmeen osaan leivinpöydällä. Kaulitse kukin osa suorakaiteen muotoiseksi, n. sentin paksuiseksi levyksi ja ripottele sille juustoraastetta. Kääri levy kylmasta kulmaan rullalle ja nosta pellille leivinpaperin päälle kohoamaan. Vedä patonkeihin terävällä veitsellä poikkiviiltoja, voitele kevyesti munalla ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista patongit 200 asteessa n. 15 - 20 min. 

Lähde: Kiireisen kokkaajan keittokirja

Yrteillä maustettu hirven paahtopaisti

Olen entisessä elämässä (ennen Porkkanaa siis) inhonnut sipulia. Siis todella inhonnut. Pelkkä sipulin haistaminen on ollut monta kertaa syy siihen että terveellinen ja maistuva ruoka on vaihtunut mäkkärin pikaruokaan tai kuivaan leivänkannikkaan johon on päälle laitettu hirveä kerros voita, ja sentin verran makkaraa tai muita herkkuja. Porkkana on pikkuhiljaa yrittänyt kouluttaa minua sipulin ystäväksi, - vaihtelevalla menestyksellä. Nykyisin syön sipulia lihan kanssa, ja keitoissa tms. mausteena; kunhan saan sen itse raastaa aivan hienoksi "vauvanruokamössöksi" jonka kuullotan pannulla melkein kinuskinhajuiseksi ja laitan ruoan sekaan hyvin aikaisessa valmistusvaiheessa niin, että sen maku ei todellakaan paista läpi. Ei siis yllätys että tämänkertaista ruokaohjetta kokeillessa karvat nousivat hieman pystyyn kun ohjeessa mainitaan vain sipulin hienontaminen; sekä se että sipuli sekoitetaan muihin mausteisiin ja hierotaan paistin pintaan. Houston, we have a problem...

1 ½ kg luutonta hirven paahto- tai ulkopaistia

2 sipulia

1 rkl öljyä

1 rkl sinappia

2 tl rakuunaa

½ tl jauhettua katajanmarjaa

1 tl timjamia

½ - 1 tl suolaa

½ tl mustapippurirouhetta

Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota öljyssä paistinpannulla. Ota pannu levyltä, ja lisää sinappi sekä muut mausteet. Sekoita kaikki ainekset hyvin. Aseta paisti uunivuokaan. Levitä maustemassa paistin pintaan tasaisesti. Jos käytät paistomittaria, aseta se paistin paksuimpaan kohtaan. Paista lihaa uunissa 175 asteen lämmössä uunin alatasolla kunnes mittari näyttää 65 astetta, ja liha on sisältä hieman punertavaa. Aikaa tähän kuluu arviolta 1 tunti ja 15 minuuttia. Leikkaa paahtopaisti ohuiksi viipaleiksi ja tarjoa esimerkiksi

perunamuusin ja vihersalaatin kera.

Mausteseos paistin pinnalla. Kuten näkyy, sipulia on *kohtuu* runsaasti

Valmis paisti leikattavaksi. 

Ai niin, se sipuli...

Paisti maistui todella hyvältä; sipulista huolimatta tai ehkä juuri sen takia. Suosittelen...

Lähde: WSOY:n riistaruutukokki - kirjasta, muokattu oman maun mukaiseksi mm. lisäämällä mausteeksi katajanmarja viemään pois liikaa riistan makua.

Ohukaiset mustikoilla

Tämä viikko on mennyt aika pitkälti sairastelun (flunssa pitää edelleen otteessaan, mutta onneksi vihdoin sain antibiootit) sekä muuten elämän organisoinnissa (jossa olen äärimmäisen huono ja jään vain pyörimään ympyrää), joten tämän blogin päivittely on jäänyt hieman vähemmälle. Unohdettu ei kuitenkaan olla :)

Eilen lisäksi totesin, että alkaa olla korkea aika kunnollisen ruokaremontin tekemiseen. Syömme niin mahdollisimman epäsäännöllisesti, ettei siinä ole mitään järkeä. Tähän mennessä emme esim. ole koskaan syöneet aamupalaa, mutta kenties nyt voisi kokeilla :) Lisäksi iltapala on aina jäänyt väliin, joten juuri ennen nukkumaanmenoa on tietysti kauhea nälkä ja tulee muputeltua herkkuja. Tämä peli ei vetele! Herkuista en suostu edelleenkään luopumaan, sillä uskon syvästi, että suklaa pitää meidät henkisesti elossa ja mielenterveytemme tasapainossa, mutta jospa noita ruokailukertoja jotenkin opettelisi lisäämään :) Saas nähä. 

Tälläkin kertaa kuitenkin herkuttelujuttuja, mutta ei kuitenkaan suklaata :)

1 - 2 munaa

½ l maitoa

2 - 2 ½ dl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

½ dl juoksevaa margariinia

LISÄKSI:

mustikoita

vaahtoutuvaa vanilliinikastiketta

Riko munien rakenne ja lisää joukkoon muut aineet. 

Anna taikinan seistä n. ½ tuntia. Kuumenna ohukaispannu ennen paistamista, jotta ohukaisista tulee rapeita. Paista ohukaiset. Kasaa annokset lautasille, lusikoi päälle vaahdotettua vanilliinikastiketta ja mustikoita. 

Suklaakakku

Aikaa on taas mennyt, voi oih ja voih. Edellinen harjoittelu päättyi lauantaina ja uusi alkoi jo maanantaina. Tottahan se vielä on pitänyt sitten tätä sitkeää ja epämiellyttävää flunssaa päällä, joten olo on aika naatti. Lauantaiksi piti kuitenkin keksiä viemisiä työpaikalle, joten joskus vuosia takaperin kokeilemaani suklaakakkua piti alkaa väkertää. Vaikka resepti onkin joululehdestä, tätä kakkua syö mielellään ympäri vuodet :)

200 g margariinia

170 g tummaa suklaata

4 kananmunaa

2 dl sokeria

2 ½ dl gluteenitonta jauhoseosta (olen käyttänyt perus vehnäjauhoja)

1 tl leivinjauhetta

VUOKAAN:

rasvaa

PÄÄLLE:

170 g valkosuklaata

1 dl mantelirouhetta

Sulata margariini ja jäähdytä se (itse käytin juoksevaa margariinia). Sulata suklaa vesihauteessa (itse sulatin mikrossa). Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe jauhoseokseen. Lisää munavaahtoon vuorotellen margariinia, suklaata ja jauhoseosta. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Voitele vuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista kakkua uunin alaritilätasolla 175 asteessa n. 60 min. Riippuen uunista, vähempikin riittää, joten tarkkaile kakkua jo 45 min jälkeen. Kokeile kakun kypsyyttä hammastikulla. Sulata vesihauteessa valkosuklaa ja levitä se kakun päälle. Ripottele pinnalle mantelirouhetta. Itse laitoin koristeeksi vielä hopeisia koristelukuulia. 

Lähde: Kotivinkki Jouluherkut 2007

Tomaattinen possukastike

Syysflunssa on epämukava juttu. Varsinkin kun joutuu tekemään 9 tunnin työpäiviä eikä pysty jäämään sairaslomalle. Tällä hetkellä olisi mahtavaa vain vetäytyä vällyihin ja sulkea koko maailman äänet pois. Mutta ei vain voi. Niin ja ruokaakin pitää aina välillä laittaa. Meidän on pitänyt jo varmaan viisi päivää syödä hernekeittoa, mutta joka aamu on keittiöstä kuulunut "niin ne herneet! Hitto ne herneet!" Joten sitä tulossa varmaan sitten, kun Pekoni joskus tosiaan muistaa ne herneet jo illalla. 

Seuraava kastike on valmistettu jääkaapin jämypaloista. Hyvää se oli silti. 

500 g marinoimattomia possunsuikaleita

2 sipulia

2 valkosipulinkynttä

suolaa

mustapippuria

kirsikkatomaatteja maun mukaan

tomaattisosetta

ketsuppia

bbq-kastiketta

Kuullota sipulit öljyssä. Lisää possusuikaleet ja paista kunnes ruskistuneet. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Murskaa päälle pari valkosipulinkynttä. Kääntele hieman.Puolita kirsikkatomaatit ja lisää pannulle. Anna hautua, jotta tomaatit pehmenevät. Lisää pannulle tomaattisosetta, ketsuppia ja bbq-kastiketta oman maun mukaan ja anna hautua vielä hetki. Tarjoa riisin kanssa. 

Valitettavasti Blogger on mennyt jostain syystä uusimaan tuon kuvien lataamishomman eikä se nyt pelitä ollenkaan - syytä en tiedä, minä en osaa näitä tietokoneita. Mutta kuvia tulee siis joskus myöhemmin, jahka saan selvitettyä tämän mysteerin.  

Edit - Oppii se vanha koirakin uusia temppuja :D

Tomaatti-mozzarellavihersalaatti

Blogin uusi ilme hivelee ainakin minun silmääni (olenhan mahtavalla piirustustaidollani sen tehnyt ja Pekoni sen kasaan värkännyt), mutta mitä mieltä lukijat ovat? Olisi mukava kuulla kommentteja? Kuvahan näyttää aivan ala-asteelaisen piirtämältä, sitä on turha sanoa, sillä minähän piirrän yhtä taitavasti kuin yksivuotias. Lukion kuvaamataidosta (jota kävin juuri sen yhden pakollisen kurssin) sain numeroksi kasin, mikä johtui varmaan aikalailla kutakuinkin siitä, että äiti teki kaikki työni. Kiitos äiti, tyttärestäsikin tuli aikoinaan ylioppilas :)

Tämän salaatin olen tehnyt jo joskus kesällä kaapista löytyneistä tavaroista, mutta jostain syystä kuvat ovat jääneet kameraan pyörimään. Mutta laitetaan nyt.

2 annosta

jäävuorisalaattia

rucolaa

mozzarellaa

kirsikkatomaatteja

mustapippuria

pieni tilkka öljyä

1 tl sitruunamehua

PINNALLE:

herneenversoja

Revi jäävuorisalaatti ja rucola suikaleiksi, viipaloi mozzarella, puolita kirsikkatomaatit ja sekoita keskenään tarjoiluastiaan. Rouhi päälle mustapippuria maun mukaan, lorauta pieni tilkka öljyä sekä n. teelusikallinen sitruunamehua kirpeyttä antamaan. Sekoita. Lisää päälle herneenversoja. 

Pekonia ja porkkanaa, osa 1...

Niinhän siinä aina käy; kun tarpeeksi kuulee sitä nalkutukseksi (!) kutsuttua kommunikointia, niin kyllä alkaa viimein tapahtumaan. Meillä tänään oli kyseessä pitkään työn alla ollut projekti ihka omannäköisen blogipohjan tekemisestä. Porkkana suuressa taiteellisuudessaan suunnitteli (ja toteutti) suunnattoman projektin tehdä nuo "omakuvat" tuonne vasemmalle, ja itselleni lankesi pikkuhomma, eli Bloggerin asetusten tutkiminen, ja taustan määrittäminen Bloggerin mittasuhteiden mukaan. niin, ja tietty asentaminen..

Tässä tämä meidän yhteinen taideteos nyt on; kommentteja ja parannusehdotuksia otetaan kyllä vastaan, mutta niiden toteuttamiselle en anna mitään lupausta.... o:-)

Sitruunainen curry-paprikasalaatti

Sanotaan että parhaat ruoat tulevat aina kokeilemalla. Tällä kertaa pääruoka oli jo tiedossa, mutta maksapihvit ja perunamuusi mielestäni vaativat rinnalleen jotain raikasta salaattia. Ja eikä muuta kuin kaivamaan jääkaappia, ja katsomaan mitä sieltä löytyy. Keltaista paprikaa, ja .... keltaista paprikaa. Hmm, aletaanpa improvisoimaan.

1 - 2 keltaista paprikaa

2 rkl sitruunamehua

½ tl currya

½ tl basilikaa

Suikaloi paprika noin ½ cm levyisiksi suikaleiksi. Laita kaikki ainekset kannelliseen muoviastiaan. Sulje kansi ja ravista voimakkaasti että mausteet sekoittuvat paprikaan. Anna mausteiden imeytyä hetki ennen tarjoamista.

Makua voit muutella vaihtelemalla mausteiden määrää. Itse esimerkiksi pidän siitä että sitruuna ja curry tuovat melko vahvan vivahteen paprikan makuun.

Kalakeitto

Kalaprojekti jatkuu taas: tämä on laskettavissa myös minun lyhyellä matikallani, ettemme todellakaan syö kalaa edelleenkään kahdesti viikossa. Sen verran annan meille kyllä pisteitä kotiin, että aikaisemmin tekemääni Manteliseitä olemme kyllä syöneet useammin tässä välissä. Mutta silti se on liian vähän ja silti sitä kalaa pitäisi lisätä. Kuka tällaisiakin sääntöjä on mennyt keksimään (ja miksi minä olen niin tyhmä että päätän niitä noudattaa), häh???

Mamoilen edelleen, ja jatkan seitillä. En tiedä mikä olisi seuraava turvallinen kala, jolla voisi jatkaa, olen hieman kalafobikko edelleen. Pekoni toivoisi jo kovasti, että kokeilisin lohta (se pentele tykkää siitä paljon), mutta en tiedä olenko vielä henkisesti valmis. Ehkä jos tekisi uudenvuodenlupauksen, että ensi vuonna maistan lohta. Seuraavana vuonna voisi maistaa sitten vaikka muikkuja. Ehkä. 

Olen myös tainnut muutaman kerran mainita, että koska jokapaikassa näkee ns. 2000-luvun ruokaa, olen siihen lopen kyllästynyt ja koitan suosia vanhoja, perinteisiä reseptejä. Niinpä lähdemme tälläkin kertaa liikkeelle sellaisella. Ruoalla, jota minä olen syönyt lapsesta asti ja joka on takuuvarmasti hyvää. Eikä pelottavaa.  

5 - 6 perunaa

1 sipuli

4 dl vettä

n. 5 maustepippuria

n. 5 valkopippuria

500 g seitä

4 - 5 dl maitoa

nippu tilliä silputtuna

1 - 2 rkl voita

3/4 tl suolaa

Kuori ja lohko perunat sekä sipuli. Kiehauta vesi, lisää peruna- ja sipulilohkot sekä pippurit. Keitä n. 10 min. Lisää paloitellut kalat ja keitä hiljalleen 10 min. Lisää maito ja lopuksi tillisilppu ja voi. 

Paholaisen piirakka

Joku kirjoitti jossain, että tämä nyt on nähty jo vaikka missä blogissa, mutta että tekipä kuitenkin. Minä taas ajattelen, että jos jokin on nähty jo vaikka missä blogissa, sen täytyy tarkoittaa sitä, että kaikki ovat tykänneet, joten teen sitä todellakin. Joten tämä postaus ei tarjoa mitään uutta, sillä tämä nyt on nähty jo vaikka missä blogissa, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin. Meidän blogissa tätä ei ole vielä ainakaan nähty. 

Kaikki kehuivat tätä hyväksi. Noo, en minä nyt niin tiedä. Kyllähän tämän napaansa veteli, mutta kenties Marianne-karkit eivät ole koskaan olleet niitä minun suurimpia lemppareitani. Ehkä nämä pitäisi syödä niinkuin ihana pikku Miina teki käydessään äitinsä kanssa meillä kylässä: palanen vaan käteen ja nuolemaan pelkkää kuorrutetta!

uunipellillinen

POHJA:

5 dl vehnäjauhoja

4 3/4 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl suolaa

1 dl kaakaojauhetta

50 g margariinia

2 ½ dl vettä

3 munaa

KUORRUTUS:

500 g tomusokeria

70 g margariinia

4 rkl maitoa

2 tl vaniljasokeria

PÄÄLLE:

mariannecrushia

Sekoita pohjan kuivat aineet. Lisää sekaan sulatettu margariini ja vesi. Vatkaa 2 min. Lisää munat ja vatkaa vielä 2 min. Levitä pellille leivinpaperin päälle mariannecrushia. Valuta päälle taikina ja paista 200 asteessa n. 20 min. Valmista kuorrutus: Sekoita sulatettu margariini ja muut aineet. Levitä jäähtyneelle pohjalle. Ripottele pinnalle reilusti mariannecrushia. 

Täytyy sanoa, että piirakan nimi on myöskin aivan hazardi, sillä tämä ei ole paholaista nähnytkään! Mutta loppujen lopuksi, murentakaan ei kyllä yli jäänyt! 

Nyt jatkan viikon ainokaisen vapaapäivän viettoa ja pakenen takaisin vällyjen väliin. Lauantaina kävimme katsastamassa mutsin kanssa Prinsessa-elokuvan (ostin liput netistä, johon rävähti yhtäkkiä teksti "tämä on Finnkinon yllätyshinta, osta liput 3 €/kpl - ei haitannut :D) ja sunnuntai-maanantain matkustin koulupäivän takia taas 600 km junalla, jonka ajan kuvittelin saavani nukkua, mutta teinilauma päätti toisin - ensin laulettiin maan korvessa ja sen jälkeen alettiin pelata lentopalloa! Minun päähäni pallo ei lentänyt, mutta viereisen herran nupista se kimposi kertaalleen! Joten olen mielestäni leponi ansainnut ;D

  Lähde: Pöytä kahdeksalle-blogista.

1000

Aloitteleville bloggaajille (tai ainakin meille) on jo hieno saavutus, kun blogissaan on vierailtu tuhat kertaa. Kiitos vierailijoille siitä. Kommentointi on jäänyt vähäiselle, joten nyt vain rohkeasti! Kommentit ja vinkit ovat aina mukavia yllätyksiä!

Varsinaiseen bloggailuun palataan taas, jahka elämä hieman rauhoittuu :)

Virallinen juoma joka maistuu ei miltään

Pekonin kanssa ollaan molemmat suuria kahvi-ihmisiä. Aamulla ei tapahdu mitään ennen vähintään kahta kuppia vahvaa kahvia. Valitettavasti illasta juotu kahvi takaa sen, että tapahtuu kaikkea - minä olen pirteä kuin maantiekiitäjä. Silti illasta tekisi aina mieli jotain kuumaa, eikä aina viitsisi juoda lämmintä mehua tai glögiä. Niinpä olen päättänyt yrittää oppia juomaan teetä!

Olen aina ollut aika lailla samaa mieltä, kuten Laura Malmivaara elokuvassa Kuutamolla: tee on kuin työntäisi kielensä ulos sateella! Inhoan teen perusmakua, koska se ei maistu oikeastaan millekään. Tai no, teelle. Miten se voi kenenkään mielestä olla oikeasti hyvää??

Aloitin kokeiluni mansikkateellä, koska ajattelin, että se maistuisi ehkä vielä vähän mehulle ja olisi turvallinen vaihtoehto. Mutta vaikka kuinka nussuttelin sitä teepussia sinne veteen niin ei siitä mitään makua kyllä irronnut! Haju oli mansikan, mutta kun hörppäsin kupista niin mikä siinä oikein maistuikaan?? Ei mikään! Eli tee! Yöh. Tee on virallisesti juomaa joka maistuu ei miltään! 

Pekoni taas yksi maanpetturi: se sitten niinkuin juo ihan mielellään teetäkin. Vasemmalla siis Pekonin perus Earl Crey ja oikealla minun mansikkateeviritys.

Jätän taas teekokeiluni vähäksi aikaa ja palaan astian äärelle, jahka traumani on hieman laantunut. Tai kun univelkani alkaa taas iltakahvijuomisen vuoksi kasaantua niin pahasti, että meinaan nukahtaa pystyyn. Siihen asti: hei sun heiluvilles, tee! 

Ja lopuksi: jos jollakin on jokin vinkki, jolla teen saa maistumaan ei teeltä (eikä se, että lakkaa juomasta teetä), otan vihjeitä mielelläni vastaan!

Kahvi-suklaapiirakka

Eilen alkoi harjoittelu keskussairaalassa, joten päivitykset saattavat hieman hiljentyä. Toisaalta vapaapäivien rentoutumista minulle on hyvän ruokan laittaminen (syöminen) sekä leipominen (ja niiden syöminen), joten saa nähdä :) Pekonikin palasi takaisin töihin, joten lomat on valitettavasti tosiaan lusittu. 

Viimeisen lomapäivän kunniaksi (tai viemään sitä masennusta pois) tein yhtä pitkäaikaista suosikkiani, kahvi-suklaapiirakkaa. Koska olemme Pekonin kanssa kovia kahvinystäviä ja minä olen vielä kovempi suklaanystävä, tämä piirakka tekee aina kauppansa. Eikä kyllä yksikään vuosien varrella meillä vierailleista ja usein tätä piirakkaa syöneistä ole koskaan valittanut. Nam. 

2 kananmunaa

3 dl sokeria

150 g margariinia

2 dl kuumaa kahvia

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

3 rkl kaakaojauhetta

2 tl vanilliinisokeria

KUORRUTUS:

5 rkl kuumaa kahvia

5 rkl margariinia

4 dl tomusokeria

2 tl vanilliinisokeria

3 rkl kaakaojauhetta

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi. Sulata rasva ja sekoita joukkoon kahvi. Lisää seos muna-sokerivaahtoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan siivilän läpi. Sekoita varovasti. Levitä taikina voideltuun piirasvuokaan (halkaisija 28 - 30) ja paista uunin alatasolla 200 asteessa n. 25 min (käytin itse kahta neliövuokaa, vetoisuus muistaakseni 1,8 l). Sulata kuorrutusta varten kuuman kahvin joukkoon rasva. Lisää vanilliini- ja tomusokeri sekä kaakao. Levitä pehmeä kuorrute jäähtyneelle piirakkapohjalle. Koristele piirakat mielesi mukaan :)

Joku söi kaapista molemmat piirakat :/ Kukahan?!

Purkkeja, purkkeja, lisää purkkeja!

Ihanainen ystäväni Maija käväisi meillä alkuviikosta ja pyysi minua loppuviikosta mukaansa Ikea-reissulle Tampereelle. Parasta oli vielä, että Maijakin sai ansaitsemaansa lomaa ja pääsimme lähtemään aivan kahdestaan. Toki illasta tuli jo niitä ihania pieniä pirpanoitakin ikävä :)

Tarkoitukseni oli kuitenkin tosiaan lähteä vain Maijan seuraksi tyyliin "en minä mitään tarvitse". Loppuviimeksi ostoskuitissani komeili kolminumeroinen luku ja mietinkin, pystyykö kukaan läpikäymään Ikeaa ostamatta oikeasti yhtään mitään?! Vähintään niitä himputin halpoja lihapullia, joita syöt sen 15, mutta harmittelet pöydässä, että oikeasti olisi kyllä mennyt se kaksikymmentäkin. 

Tässä kuitenkin jotain satoa keittiöön, jotka lähti matkaan. Lisäksi ostin myös olkkariin tv-tason, josta tajusin vasta kotona, että taso kantaa vähemmän kuin mitä telkkari painaa, eteiseen nelilokeroisen kuutiohyllyn ja siihen päälle ihanan pienen lampun, säilytyslaatikoita sekä keittiöön jakkaran, joka on vielä paketissaan ja siitä siis kuvia myöhemmin. Plus tietysti sen sinisen kassin :)

Aivan ihania pulloja, joihin kenties innostun tekemään marjasadosta omatekoista mehua tai jotka voi laittaa vain pöytään ja tarjota niistä vettä. 1,95 €/kpl.

 Muovisia tarjoiluastioita, kaksi punaista ja sininen (vaaleanvihreät olivat valitettavasti loppu), joihin on helppo laittaa kakkuja tarjolle. 3,95 €/kpl.

Aivan yltiöihania pieniä maustepurkkeja, joita mahdollista pitää pystyssä kuten ensimmäinen oikealta tai hieman könössä, kuten kaikki loput. Intouduin ja ostin näitä 12 kpl ja kotiin päästyä kirosin, että olisi ehkä pitänyt ostaa vielä lisää :) 3,95 €/4 kpl.

Ja lisää purkkeja (Pekoni jo hermostuu "eihän meillä oo ees enää mitään tavaraa ja sää vaan ostat joka kauppareissulla lisää purkkeja!"). Tosiaan aivan kuin entisiä ei olisi, mutta en voinut vastustaa. Edessä siis pieniä ihania hillopurkkeja, takana hieman korkeampia, joille en kyllä totuuden nimissä ole vielä keksinyt käyttötarkoitusta. Ajattelin ensin laittaa niihin jauhoja, mutta sitten ne olivat kuitenkin hieman liian pieniä. Purkkeja oli myynnissä vielä isompia ja sitten ns. spagettipurkkeja, jotka ovat todella pitkiä. Edessä olevat purkit 1,95 €/kpl, takana olevat purkit 2,95 €/kpl.

Ja lopuksi mahtavia koristelumuotteja. Isoissa muoteissa pilkkuja sekä erikoisia viivoja (toisesta päästä korkeampi kuin toisesta) ja pienissä muoteissa kukka, iso ja pieni sydän sekä yksi kiistelty härpäke. 

Minä: "Kato, Hello Kitty-muotti". 

Maija: "Tuo on kyllä rapu!"

Joten siis: kerro sinä mikä tämä on?! Ja älä hänksläänny alla olevista pilkku- ja viivamuoteista. Maija sanoisi tähän: "No niin, oot yrittäny huijata, oot asettanu tolle silmät niinku ne Hello Kittylla on", mutta en ole. En vain vielä viitsinyt avata pakettia :)

Jotenka siis kiitoksia Maijalle aivan ihanasta päivästä ja reissusta!

Merimiespata

Seuraava ruoka on ehdottomasti oluen ystäville. Pekoni on sellainen, minä en, mutta päätin karaistaa itseni ja kokeilla. Ehkä se olut ei sittenkään maistuisi niin pahalle, kun se on ensin ollut reippaan tunnin uunissa. Te jotka ette juo olutta, uskokaa minua: kyllä se maistui. Aivan yhtä pahalle. Ja oluen maku oli tarttunut lihoista perunaviipaleihin asti. Te taas jotka juotte olutta, uskokaa pekonia: tätä ruokaa kannattaa kokeilla. Minun olutkulttuurini jäi kuitenkin tähän ruokaan ja seuraavan kerran teen sen lihaliemeen.

4 annosta

500 g naudan sisäpaistia

2 - 3 sipulia

1 kg kiinteita perunoita

2 - 3 rkl öljyä

suolaa

15 maustepippuria

2 laakerinlehteä

3 - 4 dl pannun huuhdelientä

pieni pullo olutta

Leikkaa naudanpaisti ohuiksi viipaleiksi. Viipaloi myös kuoritut sipulit ja perunat. Ruskista lihaviipaleet molemmin puolin. Siirrä viipaleet syrjään. Ruskista sipulit ja siirrä ne myös syrjään. Huuhdo pannu ruskistamiskertojen välillä ja ota liemi talteen. Lado ainekset pataan kerroksittain niin, että pohjalle ja päälle tulee perunakerros. Ripottele väliin suolaa, lisää pippurit ja laakerinlehdet. Kaada pataan pannun huuhdeliemi ja olut. Jos et pidä oluesta, voit tosiaan laittaa pataan saman verran lihalientä. Hauduta uunissa 200 asteessa n. 1 t 15 min, kunnes liha ja perunat ovat kypsiä. Koska nestettä on perunoiden ja lihan määrään verrattuna suhteellisen vähän, käy sekoittamassa pataa useammin kuin minä sekoitin, jotta pinta ei kärähdä niin kuin minulla :)

Hieman tosiaan kärvähti ;) Kuva ei siis mairittelevin, mutta kannattaa silti kokeilla!

Pata sopii mainiosti pimeneviin syysiltoihin, kun mieli halajaa jotain kotoisaa ja lämmintä :)

Lähde: Pirkka

Vadelma-maitosuklaasydämet

maitosuklaata

vadelmia

Sulata maitosuklaa vesihauteessa tai mikrossa. Laita pakastusmuottiin (itse käytin Iloleipurin silikonista sydänmuottia) muutama pieni tai yksi iso vadelma. Valuta päälle maitosuklaata. Laita pakkaseen n. kahdeksi tunniksi.

Mustikka-valkosuklaasydämet

Kiitoksia Maijalle, Pepille ja Ohtolle ihanasta päivästä. Koska eilinen päivä meni yhden kaverin Kanadaanlähtöläksiäisissä, en kerennyt ajatella päivän tarjottavia kuin vasta tänään. Lähdin taas tapani mukaan kauppaan vain hatara muistikuva jääkaapin sisällöstä, joten tarjottavat oli keksittävä likimain K-Marketin tiskillä. Niinpä päätin mennä helpoimman, mutta maistuvimman kautta ja tässä on tulos:

valkosuklaata

mustikoita

Sulata valkosuklaa vesihauteessa tai mikrossa. Laita pakastusmuottiin (itse käytin Iloleipurin silikonista sydänmuottia) muutama pieni tai yksi iso mustikka. Valuta päälle valkosuklaata. Laita pakkaseen n. kahdeksi tunniksi. 

Suklaakääretorttu

Jos tekee mieli jotain niin makeaa, että yhdellä palasella saa todellakin vietyä makeanhimon pois (minulle tuota temppua ei meinaan tee esim. lautasellinen suklaajäätelöä tai palanen Sacherkakkua), kannattaa väkertää tätä suklaakääretorttua. Täyte ja kuorrute ovat niin makeita, ja niitä on niin paljon, että harvalla löytyy kisakuntoa tempaista huiviin toinenkin palanen. Hyvä tarjottava myös niille vieraille (lue: anopille), joille "mikään ei koskaan riitä" :D

POHJA:

4 munaa

1 ½ dl sokeria

½ dl vehnäjauhoja

½ dl perunajauhoja

½ dl kaakaojauhetta

½ tl leivinjauhetta

TÄYTE JA KUORRUTE:

n. 400 g säilykeaprikooseja

250 g tummaa suklaata

200 g maitorahkaa

1 dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

2 ½ dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita keskenään vehnä- ja perunajauhot, kaakaojauhe sekä leivinjauhe. Lisää jauhoseos vaahdon joukkoon ja sekoita varovasti nostelemalla tasaiseksi taikinaksi. Levitä taikina leivinpaperin päälle pellille. Paista 225 asteen uuninlämmössä keskitasoa alempana n. 8 min. Kumoa pohja sokeroidun leivinpaperin päälle ja irrota paistopaperi. Valuta ja soseuta säilykeaprikoosit. Levitä aprikoosisose kääretorttulevyn päälle. Sulata suklaa miedolla lämmöllä vesihauteessa. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Mausta rahka sokerilla ja vaniljasokerilla. Vatkaa vanilliinikastike kovaksi vaahdoksi. Sekoita suklaa ja vanilliinivaahto maitorahkan joukkoon. Levitä puolet seoksesta kääretorttulevyn päälle. Kääri levy paperin avulla rullalle. Nosta kääretorttu tarjolle ja peitä se lopulla suklaaseoksella. Koristele pinta mielesi mukaan. 

Torttu maistui hyvälle ja todella makealle kahviseurana. Jos et halua kääretortusta yhtä makeaa, kokeile korvata maitorahka esimerkiksi maustamattomalla jogurtilla. Myös aprikoosit voi vaihtaa vaikka persikoihin. Tummaan suklaaseen ei kannata kajota - vanilliinikastike vaalentaa sen tarpeeksi ja maitosuklaa tekisi tortusta jo liian ötlöä.

Kinkku-jauheliha-tomaattipizza

uunipellillinen

pohjan ja tomaattisoseen ohje täällä

Kinkku-tomaatti-ananaspizza

Viikonloppu oli upea ja synttärit menivät mahtavasti. Saunottiin ja juotiin ja, no, juotiin. Pekonia alkoi aamulla janottaa ja puheensa mukaan joi muutaman lasillisen limsaa - eikä jotenkin tunnistanut, että limsan joukkoon oli sekoitettu pullollinen koskenkorvaa (pekonin makuaisti alkaa selvästi hämärtyä ;D), joten arpaonni selväpäisimmästä osui minun kohdalleni ja sain toimia eilisen aamun sitten kuskina, heitellen vieraita sinne tänne. Ja vaikka kummallakaan ei varsinaista dagen efteriä ollutkaan, tuli eilisestä silti kunnon rokuli-pizzapäivä. 

uunipellillinen

pohjan ja tomaattisoseen ohje täällä

Keittiöön Iittala-löytöjä

Olen kyllä aika hiton kömpelö: jotenkin onnistuin jo toistamiseen poistamaan blogitaustan ja saamaan kaikki asetukset niin sekaisin, että meni koko aamupäivä niitä ratkoessa ja palautellessa. Ensimmäisen sössimiseni jälkeen (joka tapahtui noin vajaat kuukausi sitten) onnistuin poistamaan sivun ylälaidasta tuon "Keisarin uudet vaatteet"-logon ja koska en tumpelona tietokoneenkäyttäjänä tajunnut miten sen tein, en myöskään tajunnut miten sen saan takaisin. No, nyt pitäisi kaiken taas olla oikeilla paikoillaan ja - huh, toivottavasti - en enää mene painelemaan ylimääräisiä nappeja ajatellen, että "mitähän tuosta tapahtuu???" Katastroofi - se siitä tapahtuu!

Olen ajatellut alkaa tekemään myös postauksia uusista hankinnoistani keittiöön sekä hieman muuallekin sisustukseen, sillä olen innokas shoppaililja ja kirpputorien kiertäjä ja kaunis kattaushan on puoli ruokaa. Nämä päivitykset tulevat löytymään keittiö-tunnisteen alta, vaikka sieltä saattaa löytyä muitakin kuin keittiöjuttuja :)

Tässä tiistaina tekemäni Iittala Outletin löytö. HotCool lasi 34 cl, 5 €/kpl (ovh 19,75 €/2 kpl). Värivaihtoehtoina oli oranssi, khakinvihreä sekä minun valitsema beige. Olen pitkään metsästänyt kivoja laseja, joista syksyn tullen voisi juoda glögiä (meillä tällä hetkellä vain jostain alekopasta ostetut rumilukset) ja katsellut näitäkin laseja pitkään "sillä silmällä" :) Joten pakkohan ne oli ostaa, kun sai niin halvalla. 

Ja tässä muutama kuukausi sitten tekemäni löytö myöskin Iittala Outletista: kaksi Hackmanin Touch-pikkurimyllyä 10 €/kpl (ovh 27,20 €). Toiseen laitoin perinteisesti pippuria, toiseen karkeaa suolaa. Nämä myllyt kehtaa laittaa pöytään tarjolle ihmisten itse rouhittavaksi ;)

MyIittala-tarjouksena oli Muumi-juomalaseja, joita ystäväni Minttu osti pienelle tytölleen. Itsekin aloin niitä himoita (vaikka meillä ei lapsia olekaan, olen itse suuri Muumi-fani), mutta en kuitenkaan raaskinut. Lasit ovat Kartio-mallin mukaisesti tehtyjä ja maksoivat 16,90 €/2 kpl MyIittala-jäsenille. Lasien nimet ovat muuten vasemmalla Yksityiselämää ja oikealla rakastuminen :D Tuo yksityiselämää on minusta aika hauska :D Kuvan nappasin Iittalan sivuilta, jossa myöskin kyseinen tarjous voimassa ja MyIittala-yhteisöön on mahdollista liittyä myös siellä. 

Viikonloppuna on vuorossa miehen veljen nelikymppiset, joten blogi hiljenee siksi aikaa ja palaan taas kokkailujen pariin ensi viikolla - tänä viikonloppuna tarkoitus on: eat, drink and be marry.

Hiivaleipä

Loma on alkanut viileästi sadekeleillä, mutta tuntuu mukavalle, kun on kerrankin aikaa tehdä mitä itseään ikinä lystää; lukea hyviä kirjoja, pelata uudella Nintendo Wiillä ja mikä tärkeintä, leipoa. Syksyn lähestyessä saan aina tällaisia "nyt hoidetaan tätä perhettä"-pistoskohtauksia, joiden ansiosta tartun yleensä kaulimeen ja alan väkertää. Herkkujen leipominen on ollut viime päivinä niin pinnalla, että ajattelin vaihteeksi leipoa leipää. Kotitekoinen hiivaleipä tekee paremmin kauppansa kuin kaupan valmishöttö, ja kaikki onkin jo melkein syöty.

4 leipää

1 l maitoa

2 pussia kuivahiivaa

1 rkl suolaa

vajaa 2 kg hiivaleipäjauhoja

1 dl sulatettua margariinia

Liuota suola ja hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää margariini ja jauhot. Sekoita taikina ja anna sen nousta. Leivo taikinasta 4 pyöreää leipää ja nostata ne liinan alla. Pistele haarukalla ja paista 225 asteessa n. 30 min, eli kunnes leivät ovat kauniin kullankeltaisia. 

Arkiromantiikkaa keittiöpyyhkeissä ;)

Tämän helpommaksi ei leivänteko voi paljoa enää mennä, joten nyt vaan kaikki väkertämään ja nauttimaan uunituoreesta leivästä :)