Kinkku-pepperonipizza

Tänään ohjelmassa on ollut älytöntä suursiivousta, koska aikoihin ei ole ollut aikaa (halua) ja maanantaina alkaa molemmilla taas työt, joten ruoka tulee olemaan varmaan lähipizzerian lätty. Tässä kuitenkin edellinen kerta kun ei tarvinnut turvautua lähipizzerian antimiin:

 

uunipellillinen

Pizzapohja ja barbeque-tomaattisose täältä

TÄYTE:

kinkkusuikaleita

ananasmurskaa

paprikaa

tonnikalaa

pepperonia

Stressivapaa lauantai

Jossain vaiheessa tätä viikkoa päätin jo, että kohta luovutan. Yksi ihminen ei jaksa enempää, ei voi mitään. Silti jollain ilveellä puskin itseäni eteenpäin ja tässä ollaan - lauantaivapaapäivässä, jolloin tuntuu, että kaikki huolet ovat poissa. Tässä pieni flashback tästä viikosta:

1. Jouduin matkustamaan taas junalla reippaan kolmen tunnin matkan vaikka inhoan sitä nykyisen VR:n toimimattomuuden takia. Parhaimmillaan olen tämän kevään aikana kököttänyt hangessa keskellä rautatiekiskoja tuuppien vanhempia rouvia persauksesta ylöspäin, jotta saamme vaihdettua mäskäksi menneen Pendolinon tavalliseen taajamajunaan sekä huruutellut reippaat 100 kilometriä taksilla, kun Pendolino taas jostain syystä uuvahti keskelle ei mitään ja myöhästyin jatkoyhteydestäni. En ole kertaakaan matkustanut niin, ettei jotain häikkää tai viivästystä olisi tullut - ainoa kerta kun matka olisi muuten sujunut ongelmitta, kaksi kertaa uhkailtiin, että junani on myöhässä. Konnari: "Intercity se ja se on yli tunnin myöhässä. Joudut nyt kököttämään yli tunnin Tampereen rautatieasemalla." Muutaman minuutin päästä sama konnari: "Sori nyt vaan, se olikin Intercity se ja se joka on myöhässä. Sinun junasi on ihan aikataulussa." Ja samaisella matkalla Tampereen rautatieasemalle päästyäni ilmestyy Pieksämäki-taululle ilmoitus, että juna viivästyy kaksikymmentä minuuttia - ja samalla junan valot näkyvät jo kiskojen päässä. 
2. Jouduin osallistumaan kirurgian luennoille, jotka eivät edes kuulu meidän opetussuunnitelmaan. Mitään ylimääräisiä opintopisteitä tahi mitään muutakaan nannaa ei ole tulossa. 
3. Sain maanantaina kuulla, että maaliskuussa sovitut kesätyöni eivät olekaan enää voimassa. Vastaavan sairaanhoitajan viesti: "Sovimme keväällä, että olet käytettävissämme jos meillä on keikkatarvetta. Pidempiaikaista rupeamaa en nyt voi luvata." Samaisen sairaanhoitajan viesti silloin maaliskuussa: "Laitatko osoitteesi, jotta voin postittaa sinulle työvuorot, jos aloitat silloin 24.5." Teki mieli soittaa että ime parsaa, mutta sain pidettyä suuni. 
4. Järjetön viimehetken-työpaikkaetsintä alkoi maanantai-iltana jatkuen aina keskiviikkoon asti. 
5. Sterriääripiste saavutettiin lääkelaskuissa, joiden oli pakko mennä läpi. 

Plus loput "pienet" ongelmat kuten tilin miinuksella oleminen, alkava pieni flunssa sekä epäonnistunut laskimoverinäyte, jonka päivän jälkiltä minun molemmat keskisormeni, kyynärtaipeeni sekä kämmenselkäni ovat pistojälkiä täynnä, en saanut veriarvojani koska ihoni on vitivalkoinen eikä sieltä mitään suonia näy sekä ainoa hyvä suoneni turmeltuneena niin, että siinä on taas kymmenen hehtaarin mustelma ja käyttäessäni t-paitoja saan taas osakseni kauhistuneita katseita, kun ihmiset kuvittelevat minun olevan nisti. En ole, olen vain sairaanhoitajaopiskelija :)

Tänään kaikki murheet tuntuu kuitenkin olevan poissa. Yksi: Junalla tarvitsee matkustaa seuraavan kerran vasta syksyllä. Kaksi: Kirurgian luennoiva lääkäri oli todella mahtava ja sain luennoista irti todella paljon. Kolme: Olen kironnut kyseisen sairaanhoitajan mielessäni tarpeeksi monta kertaa, että tunnen saaneeni kostoni. Neljä: Sain viimehädässä jopa vielä paremman ja parempipalkkaisen työpaikan, kuin mihin olin alun perin sopinut meneväni. Jes! Viisi: Lääkelaskut menivät suvereenisti läpi. Loppuihin ongelmiin, kuten tilin miinuksella olemiseen, pieneen flunssaan tai mustelmille runnottuihin kyynärtaipeisiini en voi vaikuttaa. Kyllä sitten tuntuu vapauttavalta ;)

Tomaattinen uunimakkara

Työrupeamista selvittiin niin ja näin, ja yksi oksennustautikin kärsittiin siinä välissä, joka varmisti liki viikoksi sen, että vaikka ruoka jo sisällä pysyikin, mikään ei kuitenkaan maistunut. Elelin pari päivää pelkällä banaanijogurtilla, kunnes sekin alkoi tökkiä. Nyt vihdoin ruoka maistuu taas tavalliseen tapaan ja se tarkoittaa seuraavaa: taisin taudin pyörteissä laihtua muutaman kilon, jotka olen kyllä taidokkaasti mussuttanut jo takaisin. Ei siis huolta, yhtä ylipainoinen olen kuin ennenkin ;)

Helteistä on saatu nauttia ainakin Keski-Suomessa jo reippaan viikon verran ja toissapäivänä käytiin Pekonin kanssa kahlailemassa järvessä huomaten, ettei vesi ole enää ollenkaan kylmää. Harmi etten tajunnut uikkaria napata mukaan, olisin varmasti pulahtanut. Rantahietikoilla huomasin myös, että luottokesäsliparini imivät vettä sisäänsä ja vilkaistessani pohjia tajusin niiden halenneen kahdesta kohtaa niin, että jalka törrötti pohjan kautta läpi. Mieli matalana heitin poposet eilen roskiin ja hain muutamia uusia.  

Tänään vietellään kauan ansaittua yhtä vapaapäivää sekä siinä sivussa minun syntymäpäivääni - vatkaimen ääni käy kovaan keittiössä ja Pekoni koittaa leipoa. Yritin mennä sinne hieman ohjeistamaan, mutta hän tiuskaisi nopeasti minua häipymään maisemista. Aamukahvit sain sänkyyn suklaapatukan kera (Pekoni on jo oppinut tuntemaan heikkouteni suklaan) ja päivemmällä lähdetään Jyväskylään Fransmanniin syömään. Harjoittelut on taas tältä osin suoritettu ja huomenna menen taas neljäksi päivää opiskelemaan - tiedossa kirurgian lääkärinluentoja, syöpöttelyä koko opiskeluryhmän kera sekä stressaavimpana viimeinen lääkelaskukoe, joka olisi pakko päästä 100 prosentilla läpi. Tälläkin hetkellä olisi tietysti fiksuinta, jos olisin laskemassa liuoksia ja lääkkeiden pitoisuuksia, mutta päätin juhlistaa syntymäpäivääni pitkään venytetyllä ja vanutetulla aamulla. Ja kirjoittaa siinä ohessa perjantaisen uunimakkarapostauksen. 

2 hlö

2 makkaraa

200 g emmentaljuustoa

4 tomaattia

mustapippuria

sitruunapippuria

basilikaa tai oreganoa

barbeque-kastiketta

Kuori makkarat ja tee niihin viiltoja noin sentin välein. Upota viiltoihin juustosiivut. Viipaloi tomaatit ja lisää vuokaan. Rouhi päälle musta- ja sitruunapippuria sekä basilikaa tai oreganoa. Pursota makkaroiden ja tomaattien päälle barbeque-kastiketta makusi mukaan. Paista uunimakkaroita 225 asteessa noin puolisen tuntia, kunnes juusto on kunnolla sulanut ja tomaatit pehmenneet. Tarjoa lisäksi perunoita. 

Ja nyt viettämään ansaittua vapaa/syntymäpäivää ja odottelemaan, milloin keittiöstä alkaa nousta käry ;)

Mantelisei

Mehän emme syö millään tapaa terveellisesti. Siinä vaiheessa kun ylenmääräinen juustonkäyttö ja pizzojen veteleminen, oikean rasvan käyttö ja suolan lisääminen ranskanperunoihin lasketaan terveelliseksi syömiseksi, silloin me syömme terveellisesti. Siihen asti pyrin olemaan hiljaa nykypäivänä jokapuolella velloviin "terveellinen ruokavalio ja hyötyliikunta"-keskusteluihin. Olen lisäksi siinä mielessä äärimmäisen huono terveydenalan työntekijä, sillä mielestäni on tekopyhää saarnata toisille asioista, joita itsekin tekee. Suolan lisääminen on synti, mutta tiedän ettei sairaalaruoka maistu miltään! Tottahan toki se rypsiöljy on keksitty, mutta voissa paistamalla tulee niin paljon parempaa ruokaa! Onhan näitä kasvirasvavalmisteita, mutta kuohukermalla tulee parhaat murekkeet! Ynnättynä vielä, että kumpikin syömme liikaa ja silmillämme, liikumme aniharvoin ja vain pakottamalla, otamme alkoholia sekä poltamme lähes ketjussa tupakka, meistä ei saa terveellisiä esimerkkejä tekemälläkään. Plus suklaa on synneistä suurin. 

Huomaatte varmaan, että käytin tuhottomasti aikaa linkittäen ensimmäisen kappaleen kaikki mahdolliset sanat, jotta voisin tolkutella itselleni, että minulla on liikaa hommaa enkä voi lähteä ulos kävelylle. Ensimmäisen kappaleen jälkeen lopetin, sillä ulkona alkoi sataa rakeita - minut ON tehty sokerista! ;)

Nuorena harvoin tulee ajateltua omaa terveyttään (paitsi ne jotka sen jo nuorena menettävät) ja eleltyä löysin rantein ja kuviteltua kaiken olevan ikuista. Terveydenhuollon ammattilaisena varsinkin tiedän, ettei tämä todellakaan pidä paikkaansa ja olemme ottaneet pekonin kanssa mission sitä vastaan - aluksi pienin askelin, jotta sen kipinän saisi syttymään; kerran viikossa kävellen kahden kilometrin päähän kauppaan ja takaisin, karkkipäivät takaisin, puolta pienemmät lautaset käyttöön jotta edelleen saa syödä kukkulautasen tyhjäksi, tupakanpolton lopettaminen harkintaan sekä (minulle ehkä vaikein) enemmän kalaa ruokavalioon. Sitä kun kuulemma pitäisi syödä kahdesti viikossa ja minä olen tainnut syödä kalaa kahdesti koko elämäni aikana :)

Kalasta puheen ollen, ainoa mikä siinä tökkää on sen syöminen. Soudan mielelläni venettä kun joku laskee katiskaa tai verkkoa, onkiminen on ihan hauskaa ja jopa suostun perkaamaan kalan itse. Kalan valmistamisessakaan en takkua vastaan vaan hoidan mielelläni koko prosessin loppuun asti itse. Stoppi tulee siinä vaiheessa kun se kala pitäisi syödä. "Ei kiitos, kyllä näillä perunoilla pärjää. Vähän salaattia otan tosta lisukkeeksi joo." En tiedä mikä kalassa tökkää, minä en vain jotenkin pidä siitä.  Siksi kalan tuominen ruokavalioon on minun Mount Everestini! 

Aloitin mission maaliskuussa seitillä. Koska seiti on kaloista varmaan turvallisin ja helpoin sulattaa, aion jatkaa jo aiemmin viitoittamallani tiellä. Tuskin koskaan tulen päätymään katkarapuihin tai mustekaloihin tai muihin omituisiin lähes pallokala-pelottavuusasteella varustettuihin härpäkkeisiin, joten ultimate-elämäntavoitteekseni otan kokonaisen hauen pyydystämisen, perkaamisen, valmistamisen ja annoksellisen syömisen. Nyt on hyvä sitten antaa vinkkejä miten maustetaan hauki niin, ettei se enää maistu hauelta. Toinen pelottavalta tuntuva ajatus ovat paistetut muikut. Kaikki kehuvat niitä, mutta minä syön mieluummin sian kieltä! 

Kalamissio (osana terveysmissiota) on kuitenkin avattu ja prosessi aloitettu. Varmasti kiroan itseäni vielä useita kertoja, hiippailen kauppaan maanantaiaamuna ostamaan suklaata ja luiskautan paistinpannulle ruokalusikallisen voin sijaan salaa kaksi, mutta päämäärä on kuitenkin selvä ja sitä kohti olen (vuosien armahdusajalla) pyrkimässä: kalaa kahdesti viikossa! 

4 annosta

400 g seiti-fileepaloja (pakaste)

n. 3/4 tl suolaa

ripaus mustapippuria

1 rkl ruiskorppujauhoja (käytin itse tavallisia)

1 dl mantelilastuja

2 dl ruokakermaa

tilliä

Asettele sulaneet kalapalat voideltuun pienehköön uunivuokaan. Mausta ne suolalla ja pippurilla. Ripottele kalojen pinnalle korppujauhot ja mantelilastut. Kaada kerma vuokaan. Paista 200 asteessa n. 20 min. Hienonna pinnalle runsaasti tilliä. 

Tarjosin lisäksi perunamuussia.

Niin ja by the way, Pekoni kyllä rakastaa kalaa. Sekin maanpetturi!

Lähde: Pirkka

Helppo mansikka-suklaatäytekakku

Ainoa valonpilkahdus viime viikossa oli se, että pekonin puolitoistavuotta kestänyt työnohessa suoritettu jatkokoulutus tuli viimein päätepisteeseen ja hän sai tutkintopaperit käteen. Lisäkoulutus meinaa lisääntyneitä tehtävänkuvia, toivottavasti myös lisää palkkaa - mutta myös kiireisempiä, pidempiä työpäiviä. Toisaalta, miksi kotona ollakaan kerta minun seuraava lomani on siellä marraskuussa. 

Valmistumistilaisuus oli keskiviikkona ja pekoni keksi puoli yhdeksältä illalla, että "ehkä sää sittenkin voisit leipoa kakun huomiseksi töihin". Minä kirosin syvään seuraavan päivän aamuvuoroani, vähäisiä yöunia ja muutenkin vellovaa kevätväsymystä - en minä halua enää leipoa en halua en - ja leivoin sitten sen kakun. Sen verran laistoin kuitenkin, että passitin pekonin kauppaan ja tuliaisina hän toi valmispohjan. Jokatapauksessa vatkailin kermaa yhdeltätoista illalla ja heräsin viideltä aamulla kuorruttamaan kakkua. Jos näillä ei pian hankita Vuoden vaimo-titteliä niin ei sitten millään!

1 täytekakkupohja

KOSTUTUS:

2 dl appelsiinitäysmehua

TÄYTE/KUORRUTUS:

4 dl vispikermaa

500 g maitorahkaa

3/4 dl sokeria

3 tl vanilliinisokeria

300 g mansikoita murskattuna

200 g maitosuklaata

KORISTELU:

200 g mansikoita

Kokoa kakku suoraan tarjoiluvadille. Kostuta kakkulevyt appelsiinitäysmehulla. Vaahdota kerma ja sekoita vaahto rahkan joukkoon. Mausta seos sokerilla ja vanilliinisokerilla. Levitä pohjalevylle murskattuja mansikoita ja rahkatäytettä. Pane päälle kakkulevy ja täytä samoin kuin ensimmäinen väli. Nosta päällimmäiseksi viimeinen kakkulevy ja kostuta sitä vielä pinnalta. Sulata maitosuklaa vesihauteessa ja sekoita se lopun rahkaseoksen joukkoon. Rahkaseosta pitäisi jäädä kuorrutukseen noin kolmasosa.  Päällystä kakku lopulla rahkaseoksella. Koristele kakku viipaloiduilla mansikoilla. Parhailta kakussa maistuvat tuoreet mansikat, mutta elintarvikealan lakon vuoksi en löytänyt kaupasta kuin pakastealtaan tarjonnan. 

Kiire yllätti koristelijan ;D

Kun kakkua oli tuhoamassa kymmenisen kappaletta raavaita miehiä, se oli kuulemma kadonnut varttitunnissa. Aamulla kakkua koristellessani ja iltapäivällä töistä lähtiessäni huomasin, että se varttitunti olisi tehnyt poikaa kun sen olisi saanut ynnätä yöuniini.

Makaronipaistos

Viime viikko meni läpeensä työn touhussa, eikä tämäkään viikko ole sen parempi; kuusi päivää töitä ja ainoana vapaapäivänä on käytävä tekemässä yksi tentti sekä lähdettävä reissun päälle hakemaan ystävän esikoiselle potkulautapyörähäkkärää. Lapsettomana en aina pysy näissä häkkäröissä mukana, mutta kuulemma se kehittää lapsen motoriikkaa ja tasapainoa niin, että se korvaisi apupyörillä ajon ja lapsi pystyisi sen jälkeen siirtymään suoraan pelkkään polkupyörään. Itse voisin välillä tarvita aivolautapyörähäkkärää, joka pyörittäisi aivojani aivan kuin itsestään niin, että voisin itse olla valve-nukkutilassa, mutta näyttäisin kuitenkin toimivalta. Tämä aamu ehkä vielä menee ja alkuviikkokin joten kuten, mutta viikonloppuna saatan olla jo loman tarpeessa. Ja seuraava loma on tiedossa marraskuussa. 

Vappuna olin sentään vapaalla. Pekoni tekee virkatyöaikaa, joten se nyt on aina vapaalla. Aattona piipahdimme hyvän ystäväni luona kahvilla, mutta päädyimme tuhoamaan kuohuviinipullon sekä litkimään jotain järkyttävää rosetequilaa. Se oli makeampaa kuin kaikki maailman kermavaahdot yhteensä. Meni se silti kurkusta alas :) Lauantaina oli tarkoitus lähteä marssimaan, mutta vettä tuli kuin tiedätte mistä, joten se sekä hieno terassikaudenavaussuunnitelma lässähtivät ja vaihtuivat hämyisiin pubeihin ja baareihin. Jossain vaiheessa löysimme itsemme myös Koop Arposen keikalta. Tästä kaikesta voi päätellä, että aamulla oli kiva dagen efter. Eikä dagen eftereinä voi syödä kuin jotain todella, todella rasvaista. 

400 g makaronia

600 g broilerin fileesuikaleita

suolaa

currya

paprikajauhetta

iso purkki persikoita

2 dl ruokakermaa

400 g juustoraastetta

Keitä makaronit pakkauksen ohjeen mukaan. Paista broilerin fileesuikaleet. Mausta suolalla, currylla ja paprikajauheella. Lisää joukkoon kuutioidut persikat. Anna persikoiden pehmetä noin kymmenisen minuuttia. Kaada makaronit isoon uunivuokaan. Kaada päälle broileri-persikkaseos. Sekoita joukkoon ruokakerma ja ripottele päälle juustoraaste. Paista 200 asteessa kunnes juusto on sulanut.