Sivut

torstai 22. maaliskuuta 2012

Porkkanan kanakastike II

Olen itse aika huono keksimään reseptejä päästäni. Yleensä poimin jostain netin tai keittokirjojen kätköistä "kantareseptin", josta sitten poistelen kaikki ylimääräiset hörsylät, kuten liialliset kasvikset. Pekonin ja porkkanan porukoissa ollaan kursailemattomia lihansyöjiä. 

Joskus keksin kuitenkin jotakin, ja niitä joitakin on tänne blogiinkin asti eksynyt. Joskus (harvoin tosin) tulee myös kehitettyä omia keksintöjäni edelleen. Nyt seuraa yksi malliesimerkki :) Alkuperäisestä, valkosipulinmakuisesta kanakastikkeestani olen ensin vaihtanut tuorejuuston johonkin muuhun ja sen jälkeen lisännyt kastikkeeseen makeutta. Tämä versio on oma ehdoton lempparini, suosittelen kokeilemaan ja ihastumaan! (No nyt kyllä vähän oma kehu haisi :D)




500 g hunajamarinoituja broilerin fileesuikaleita
 currya
paprikajauhetta
iso tölkki persikoita omassa mehussaan
suolapähkinöitä
200 g (paprikamaustettua) tuorejuustoa
2 ½ dl ruokakermaa

Paista broilerinsuikaleet kypsiksi. Mausta currylla ja paprikajauheella. Laita broilerinsuikaleet kattilaan. Lisää sekaan n. 1 cm x 1 cm kokoisiksi paloitellut persikat mehuineen. Hauduttele kymmenisen minuuttia, kunnes persikat pehmenevät. Lisää suolapähkinät, notkistettu tuorejuusto sekä kerma. Hauduta vielä kymmenisen minuuttia. Tarkista maku.

Voit toki laittaa kastikkeeseen vaikka ananaksia, mutta itse tykkään eniten persikoista.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Curry-broilerikeitto

Tätä keittoa tuli kokeiltua jo syksystä, mutta olipahan taas jäänyt jonnekin tietokoneen mutkiin jemekseen. Alkuperäinen resepti on kirjasta Hellapoliisin kanaruoat. Itse muutin reseptiä sen verran, että jätin parsakaalin (hyih) pois, mutta halutessasi kokeilla voit sitä sinne heittää. 

3 - 4 annosta

1 rkl öljyä
1 tl currya jauheena
400 g broilerin fileesuikaleita
ripaus suolaa
1 iso sipuli silputtuna
1 paprika kuutioina tai suikaleina
½ dl vehnäjauhoja
5 - 6 dl vettä
2 dl kermaa tai maitoa
1 kanaliemikuutio
100 - 200 g currylla maustettua tuorejuustoa
mustapippuria
1 ruukku tuoretta korianteria

Kuumenna öljy kattilassa. Kääntele currya hetki öljyssä ja lisää broilerin fileesuikaleet. Paista kauttaaltaan, mausta suolalla. Lisää silputtu sipuli ja paprikakuutiot tai -suikaleet. Kääntele hetki. Sekoita joukkoon vehnäjauhot sekä hetken päästä vesi, kerma ja liemikuutio. Anna kiehua hiljalleen muutaman min ajan. Lisää joukkoon tuorejuusto ja anna sen sulaa joukkoon. Mausta pippurilla ja kiehauta. Tarkista maku. Silppua pinnalle tuoretta korianteria. 

Keitosta tuli aika tönkköä.

Mauksi luvattiin taivaallinen. Taivaallista siitä ei aivan tullut, mutta sen verta hyvää että väkerrän toistekin.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Nirso innostuu ja töttöröö - kuinkas sitten käykään?

Yleensä kun innostun jostain uutuudesta, se vedetään heti pois markkinoilta. Näin on käynyt sekä lempi meikkieni että hiustuotteideni kanssa sekä oikeastaan kaikessa ruokaan liittyvässä. Esimerkiksi lempilimsaani (On/offia, muistaako kukaan???) myytiin ehkä vuoden ajan joskus 90-luvulla, juuri sen verran että kerkesin itse innostua - kerrankin joku limsa josta meikä tykkää ja töttöröö - poissa! 

Olen hyvin nirso ruoan suhteen ja ravintoloissa käyminen noudattaa yleensä samaa kaavaa:
MINÄ: Mitä täältä ruokalistalta löytyistään?!
PEKONI: Elä ny hyvä jumala käy taas koko listaa läpi. Lihat on kolmannella sivulla. 
MINÄ: Mutta jos mä kuitenkin kokeilisin jotain uutta. 
PEKONI: Porsaan pihvi on siinä kolmannen sivun puolivälissä. 
*jonkinasteisen miettimisen ja koko ruokalistan selaamisen jälkeen*
MINÄ: Mää ottasin ton porsaan pihvin, mutta vaihtaisin ton kastikkeen ja sitten vaihdettas nuo lisukkeet. 

Joten kun joskus jostain innostun, minä sitten innostun ja sitä asiaa ei pitäisi vaihtaa. Muutama vuosi sitten innostuin ravintolassa niistä perunoista, jotka paistettiin kuorineen. Ne oli NIIN hyviä - ja sitten ne otettiin pois listalta. Tykkäsin paljon Rosson kermajuustoperunoista, ne oli taivaallisia (köyhän Jyväskyläläisen opiskelijan ei ole varaa ravata Pöllövaarissa - varsinkaan kun listalta ei kuitenkaan söisi mitään) - ja pois vaan! Nyt olen innostunut ravintoloiden vohveliperunoista, ne ovat ihanan rapeita mutta eivät kovia ranskalaisten tapaan. Ja nyt niitä saa myös kaupasta. Ei tosin yhtä hyvänä, mutta kivaa vaihtelua ne niiden kaupan valmislihapullien rinnalle kuitenkin tuo. 

Oolannin vohveliperunat ovat kokeilemisen arvoisia. Rainbown bbq-perunoissa on sitten aivan jäätävä grillimausteen ja valkosipulin maku. Valkosipulin ystävällekin se oli liikaa.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Suklaamoussekakku mansikkakermavaahdolla

Työelämässä on mielestäni monta tilannetta, jotka vaativat kahvitaukokakkua. Yleisesti olisi hyvä jos kakkua riittäisi sekä aamu- että iltapäiväkahville sekä (kuten omalla alallani) iltavuorolaisillekin olisi hyvä jättää (yököt pärjätköön omillaan). Tällaisia kahvitaukokakkutilanteita mielestäni ovat:
  1. Opiskelija päättää harjoittelun
  2. Sijainen päättää sijaisuuden
  3. Vakituinen työntekijä saa ylennyksen
  4. Vakituinen työntekijä valmistuu uuteen ammattiin
  5. Vakituinen työntekijä saa minkä tahansa muun työhön vaikuttavan etuuden (uutta työtakkia ei lasketa) 
  6. Vakituinen työntekijä menee naimisiin
  7. Vakituinen työntekijä saa perheenlisäystä
  8. Muista sukutapahtumista jää rääppeitä jotka voi hyvin taukohuoneeseen kärrätä, MUTTA TÄRKEIMPÄNÄ:
  9. Vakituinen työntekijä palaa lomalta
Mielestäni on äärimmäisen törkeää, että tämä lomaltapaluukahvitaukokakku-kulttuuri on murenemassa. Mielestäni se on lomalaisen velvollisuus viimeisenä lomapäivänään pykätä kasaan jotakin edes kakkua muistuttavaa (piirakat, tortut ja muut härpäkkeet hyväksytään myös, pullatkin vielä menee), sillä toisethan ovat joutuneet koko hänen lomansa ajan huhkimaan töissä, jotta hän saisi vuorollaan lökötellä. Siitä lököttelystä kuuluu kuulkaas maksaa palkkio! Työnantaja maksaa lomarahat, työkaverit ja sijaiset tekee lomanaikaiset työsi, eikö ole oikeus ja kohtuus lähteä tähän hyväntekeväisyyteen mukaan, mitä häh? Ja sitäpaitsi, muut jaksavat paljon mieluummin kuunnella niitä lomajorinoita kakunpala suussa. 

POHJA:
200 g digestive-keksejä
70 g sulatettua margariinia

SUKLAAMOUSSE-TÄYTE:
4 liivatelehteä
200 g taloussuklaata
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 rkl vahvaa kahvia
2 dl kermaa

Murskaa keksit ja sekoita sulatettuun rasvaan. Painele seos irtopohjavuokaan leivinpaperin päälle. Liuota liivatteita n. 10 min kylmässä vedessä. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sulata suklaa. Sekoita sokeri, sulatettu suklaa ja tuorejuusto. Sulata liivatteet kuumaan kahviin ja lisää hyvin sekoittaen juustoseokseen. Lisää lopuksi vaahdotettu kerma. Anna hyytyä jääkaapissa muutama tunti tai yön yli. Vatkaa mansikkakermavaaahto ja koristele haluamallasi tavalla.



Tämä Pekonin lomaltapaluukakku on Rakkaudesta ruokaan-blogista. Pekonin laittama viesti aamukahvin jälkeen: "Taistelu tauonnut, kakku kesti 10 min ennen kuin hävisi." Minä ainakin kannan korteni kekoon, kehotan muitakin lomalaisia tekemään samoin :)

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Porsaankyljykset

Porsaankyljykset olivat lapsena lempiruokaani. Sitten kerran mahatauti röyhtäytti maun ikävällä tavalla suuhuni, enkä syönyt kyljyksiä seuraavaan 15 vuoteen. Oikeasti. Nyt ajattelin kokeilla uudelleen. Tämä ohje on perinteisestä Kotiruoka-kirjasta, jonka sain Pekonilta joululahjaksi. 


4 - 6 annosta

4 - 6 porsaankyljystä
sitruunamehua
suolaa
pippuria
yrttimausteita

Nuiji kyljyksiä kevyesti ja leikkaa pari pystyviiltoa ulkoreunaan. Hiero lihan pintaan sitruunamehua, suolaa, pippuria ja yrttimausteita. (Anna maustua muutama tunti.) Aseta kyljykset laakeaan vuokaan tai uunipellille. Käännä ne kypsymisen puolivälissä. Kypsennä kyljyksiä 150 - 175 asteen lämmössä yhteensä n. 40 min. Peitä ne foliolla, jos ne kuivuvat tai tummuvat liikaa. 

Suosittelen itse käyttämään pikaisesti myös pannulla. Eipä mulla sitten muuta.

Lisänä kerma-juustoperunoita.