Huippuhyvät kolavinokkaat

Lomailin viime viikon ja päätin kuluttaa aikani leipoen pikkuleipiä varastoon, meillä kun tyttö on kova pikkuleipien ystävä. Myönnettäköön, että jonkun verran aikaa tuhlaantui myös viinin lipittämiseen ja olympiakiekon seuraamiseen, mutta kyllä minä keksejäkin sain tehtyä :) 

Näiden kolavinokkaiden ohje on Leila Lindholmin kirjasta Pala kakkua - ja paljon muuta, josta olen jo aikaisemmin kokeillut New Yorkin mustikka-juustokakkua, joka työpaikalla hupeni ennästysvauhtia. Itse tuumin kaksi kertaa jos reseptin kehittäjä uskaltaa mainostaa ohjettaan "huippuhyväksi", mutta tässä tapauksessa täytyy myöntää ettei Leila yhtään liioitellut. Nämä kolakeksit olivat niin hyviä, että jopa minä, ronkeleiden ronkeli, hipsin vähän väliä keksipurkille nappaamaan vielä yhden ja illalla leivottu pikkuleipäsatsi oli aamuun mennessä huvennut. 

Jos meinaat leipoa keksejä, suosittelen tekemään näitä. Jos päätät tehdä näitä, suosittelen tekemään kerralla tuplasatsin. Nämä pikkuleivät eivät keksipurkkissa kovetu!

25 kpl

 100 g pehmeää voita

1 dl sokeria

2 rkl vaaleaa siirappia

2 1/4 dl vehnäjauhoja

½ tl soodaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl inkivääriä

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vaahdota voi, sokeri ja siirappi kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot, sooda, vaniljasokeri ja jauhettu inkivääri ja kääntele seos vaahtoon. Jaa taikina kahtia ja muovaa palat tangoiksi. Nosta tangot leivinpaperilla päällystetylle pellille ja paina niitä käsin hiukan litteämmiksi. Paina tankoihin vinottain haarukan piikkien jäljet. Kypsennä tangot kullankeltaisiksi uunin keskiosassa. Kypsymisaika on 12 - 15 min. Jäähdytä tankoja hiukan ja leikkaa ne sen jälkeen vinoneliöiksi. Jäähdytä kolavinokkaat pellillä. 

Curryruoat

KUKA?

Tämä on toinen edellisessä postauksessa mainitsemistani omistamistani Otavan kirjasarjan keittokirjoista. Tämänkin kirjan olen ostanut jostain alelaarista 3 eurolla. 

MITÄ?

Tässä kirjassa reseptit on jaettu osioihin kasviscurryt, kala- ja äyriäiscurryt, lihacurryt sekä lisäkkeet ja chutneyt. 

HÄH?

Täytyy sanoa, että vaikka yleensä olen minulle tarjotuista curreista pitänyt, tästä kirjasta löysin hyvin vähän kokeiltavia reseptejä. Tämäkin kirja vilisee erikoisia raaka-aineita eikä minulla ainakaan ole aikaa metsästää sarviapilan siemeniä tehdäkseni yksinkertaista lammascurrya. 

TUOMIO:

Aion kuitenkin kokeilla muutamaa ohjetta, kuten ananaspossua kookoskastikkeessa ja pähkinäistä porsascurrya perunoiden kera ja sitten pistän kirjan kiertoon.

Lähi-idän keittiö

KUKA?

Olen joskus ostanut tätä vuonna 2008 ilmestynyttä Otavan kirjasarjaa (johon kuuluu lähi-idän keittiön lisäksi curryruoat, kalat ja merenantimet, makeat herkut, makeat ja suolaiset muffinit, pastat, suklaaherkut, tapakset ja antipastot sekä thairuoat) kahden kirjan verran, kumpasenkin 3 euron alehintaan. Turhaan! En ole tästäkään kirjasta koskaan mitään kokannut.

MITÄ?

Nyt kun kuitenkin olen ottanut urakakseni siivota keittokirjahyllyäni ja pistää turhat kirjat menemään (jotta voin hyvällä omallatunnolla ostaa uusia :D), olen tutkinut tätäkin kirjaa hieman tarkemmin. Reseptit on jaettu mezeihin ja keittoihin, kasvisruokiin, liha- ja kalaruokiin sekä jälkiruokiin ja juomiin. Lopulta kuitenkin löysin kirjasta kokeilunarvoisia juttuja. Kirjassa on hyvä pitaleipien ohje. Olen joskus nuoruudessani tykännyt kikhernepullista, joten kikhernepyöryköitä chilidipin kanssa aion jossain vaiheessa kokeilla. Jälkiruoista löytyi mielenkiintoinen jogurttihyytelö sahramilla maustettuna. Kirjassa on myös pari käyttökelpoisen kuuloista lammasreseptiä.

 

HÄH?

Kirja vilisee niin erikoisia raaka-aineita, että vaikka sellaisia suomesta saisikin, minun arjellani sellaisia ei ole aikaa metsästää. Minulle kaikki ruokaan tarvittavat pitää löytyä lähikaupasta.

TUOMIO:

Kokeilunarvoisia juttuja löytyi, mutta ne testattuani kirjani saa päätyä seuraavalle kotikokille.

Patonki

Muistatteko vielä sellaisen kaupan kuin Spar? Ja varmasti muistatte, eihän kauppojen loppumisesta ole vielä kymmentä vuottakaan. Moniko muistaa vielä Tenna-kaupat? Minun lapsuudessani ainakin asioitiin Tennassa. Spar-kauppoja on edeltänyt T-kaupat, joita minä en enää muista, vaikka ne ovat Wikipedian tietojen mukaan jääneet historiaan vasta loppuvuodesta -93. 

Tämä liittyy aiheeseen siten, että näiden patonkien ohje on napattu vanhasta, vuonna -89 ilmestyneestä, Tukkukauppojen Oy:n kirjasta "Herkuttele leivällä". Nostalgisen ohjeesta tekee se, että kirjassa puhutaan "sinivalkoisesta öljystä" sekä "sinivalkoisista vehnäjauhoista". Ollappa vielä näin paljon puhtaasti suomalaisia, sinivalkoisia tuotteita ja ollappa pieniä ruokakauppoja isojen perhemarkettien tilalla. Terveisiä menneisyyspuolueesta vaan taas kaikille!

4 kpl

4 dl vettä

50 g hiivaa

1 ½ tl suolaa

3/4 dl öljyä

n. 11 dl vehnäjauhoja tai hiivaleipäjauhoja

Liuota hiiva tilkkaan kädenlämpöistä vettä. Lisää loput vedestä, suola ja öljy. Sekoita osa jauhoista taikinanesteeseen puuhaaruklla vatkaten. Näin taikinaan sitoutuu ilmaa ja se kohoaa hyvin. Alusta loput jauhot taikinaan käsin vaivaten. Alusta kunnes taikina irtoaa käsistä ja kulhon reunoista. Kohota taikina hyvin. Vaivaa taikinapöydällä kohonneesta taikinasta ilmakuplat pois ja jaa se 4 osaan. Leivo palaset pitkiki tangoiksi pellille tai kaaviloi ohueksi levyksi ja kierrä rullalle kääretortun tavoin. Kohota patongit peiteltyinä. Viiltele pintaan vinoviiltoja terävällä veitsellä ja paista 225 asteen lämmössä n. 15 - 20 min. Jos haluat patonkeihin rapean pinnan, kaada uunin pohjalle ½ dl vettä paiston aikana. Samasta syystä jäähdytä leivät peittämättä. 

Punajuuri-lihapata

Viimeisimmässä Yhteishyvän ruokaliitteessä oli ihanalta kuulostavan punajuuri-lihapadan ohje, jota päätin ensitöikseni testata, olenhan kova punajuuren ystävä eikä Pekonikaan mausta valita. Pata tehdään melkeinpä perinteiseen karjalanpaistityyliin, lisätään vain juurekset. Tiettyjä eroavaisuuksia kuitenkin on. 

Itse paistan perinteisen karjalanpaistin korkeassa lämpötilassa, vaikka kaikki ohjeet neuvovatkin hauduttamaan sitä matalalla lämmöllä pitkään. Tässä ohjeessa paistolämpötila on alhainen, mutta niin oli myös ohjeistettu paistoaika. 2 tunnin kohdalla naudanpalat jurskahtelivat vielä ikävästi hampaisiin eivätkä juureksetkaan olleet minun makuuni vielä tarpeeksi pehmenneet. Laitoin padan takaisin uuniin ja pidin sitä siellä yhteensä melkein neljä tuntia, jossa ajassa lihat olivat kunnolla kypsiä ja juurekset kunnolla pehmeitä. Suosittelen pidentämään uunissaoloaikaa, mutta jos tahdot juureksiin purutuntumaa, lisää ne vasta puolessa välissä pataan. 

Toisekseen lientä oli lopulta aivan liikaa. Senkin suhteen teen seuraavalla kerralla muutoksia ja laitan liemen karjalanpaistityyliin - niin että lihat ja juurekset juuri ja juuri peittyvät. Kehoitan myös lisäämään hieman lisää suolaa sekä pippuria. Siis pienillä muutoksilla kenties seuraavalla kerralla saadaan punajuuren ystävälle oiva lihapata. Kirjoitan nyt reseptin kuitenkin alkuperäisellä ohjeella.

 

4 annosta

600 g karjalanpaistilihaa

1 rkl öljyä

1 sipuli

3 punajuurta

1 porkkana

pala lanttua

1 tl suolaa

1/4 tl rouhittua mustapippuria

1 tl rosmariinia

2 rkl hunajaa

kiehuvaa vettä

Ruskista lihat kahdessa erässä pannulla ja siirrä ne pataan. Kuori ja paloittele sipuli, punajuuret, porkkana ja lanttu. Lisää ne pataan mausteiden kanssa. Sekoita ainekset. Kaada päälle kiehuvaa vettä niin, että ainekset peittyvät. Kypsennä 150-asteisessa uunissa 1 ½ - 2 tunnin ajan. 

 

Tammen uusi keittokirja

KUKA?

Joskus blogissani kirjoittelin keittokirjojen keräilystäni ja olen miettinytkin josko tätä keräilykokoelmaa pitäisi tännekin päivittää. Joten tässä tämä tulee. Päätin aloittaa tämän homman ihka ensimmäisestä keittokirjastani, jonka olen aikanaan (joskus reippaat 10 vuotta sitten jo) saanut isältäni joululahjaksi. Tuolloin loukkaannuin, nykyään ole kiitollinen. 

Tammen uusi keittokirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1997 ja kuvastaa kyllä aika hyvin ajan henkeä. Tsekatkaa vaikka tuo kannessa oleva valokuva, josta tulee jotenkin vanha Pirkka-mainen fiilis, kaikki mahdollinen ähdetty samaan kuvaan ja valloillaan on kauhea lavastuksen meininki. Kirjan sisältä taas ei ole löydettävissä yhtäkään valokuvaa, joitakin mustavalkoisia piirustuksia tosin siellä täällä, jotka joskus kuvaavat annosta, joskus sen yksittäistä raaka-ainetta ja joskus ei saa mitään käsitystä siitä mitä piirustus tekee siinä nimenomaisessa kohdassa. 

MITÄ?

Sivuja kirjassa on liki 400 ja reseptit ovat peruskauraa "joka kodin keittokirjan"-tyyliin. 

HÄH?

Lisänä (tosin liekkö tarpeellisena) kirjasta löytyy selostukset eri ruoanvalmistusmenetelmistä, ateriasuunnittelusta sekä kattauksista. Ehkä nuo ruoanlaittotavat helpottavat aivan uusavuttominta kokkaajaa, ehkä olisivat reipas 10 vuotta sitten helpottaneet minuakin, jos olisin viitsinyt kirjan avata. Ateriasuunnittelun osalta ohjeet ovat "huolehdi, että ruokalajit sopivat yhteen" (No shit!) ja kattaukset on havainnollistettu piirroksin. Näitä lisäjuttuja en ole koskaan käyttänyt, mutta jonkun verran olen kirjasta kokannut perusruokaa, varsinkin aikana ennen tätä blogia. Makkarakastikkeen teen edelleen tämän kirjan ohjeella. 

TUOMIO:

Kirja ei ole edelleenkään mitenkään innostava, eikä se inspiroi kokkaajaa kehittelemään mitään uutta tai selaisemaan kirjaa huvin vuoksi ja ahmimaan reseptejä ja (puuttuvia) ruokakuvia. Eikä kirjaa kyllä oikein enää mistään saakaan, huuto-netti ja antikvariantit tarjoavat joitakin kappaleita. Mutta ensimmäisenä keittokirjanani olen tämän päättänyt säilyttää - eikä se ole kyllä ole pettänytkään. 

Valko- ja tummasuklaabrowniet

Seurasin yksi päivä pöyristyneenä työpaikan kahvipöydässä keskustelua, jossa työkaverini paljasti ettei tiennyt mikä on mutakakku tai mikä on brownie. Hän kun aina leipoessaan teki sämpylöitä tai pullia. Kaikki kunnia sämpylöille ja pullille, mutta mietin vielä illalla kotona minkälaisen makuelämyksen työkaverini on menettänyt. Niinpä päätin tätä makumaailmaa laajentaa. 

Metsästin aikani kokeilunarvoista mutakakkuohjetta sellaista löytämättä. Sitten muistin omistamani Johan Åkerbergin Suklaakirjan ("korvaamaton kumppani suklaan ystävälle" - todellakin!) ja siellä useaan kertaan silmiin ottanut valko- ja tummasuklaabrownien ohje, jonka kokeilulle ei vielä ollut sattunut tilaisuutta. 

Browniet ovat helppo valmistaa, mutta oma uunini, jonka kanssa en vielä puolen vuoden jälkeenkään ole sinut, meinasi taas tehdä tepposet. 15 min kohdalla reunat olivat jo kypsyneet, mutta keskusta oli ehkä aavistuksen liian hyllyvää. Otin leivonnaisen kuitenkin uunista ja huoneenlämmössä reunat tuntuivat kovettuvan jo liikaakin ja ajattelin jo leivoksen joutavan suoraan roskakoriin. Onneksi reunat kuitenkin pehmenivät yöllä jääkaapissa ja keskustakin jälkihyytyi tarpeeksi. Itse jätin myös suklaat todella suuriksi paloiksi ja hyvältä maistuivat niin. 

Pekonilta nämä keräsivät kehuja, mutta se ei ole niin perso makean perään ja tyytyi leikkaamastani palasta puolikkaaseen, ja oli sillä tyytyväinen. Työkaverit kehuivat ja useampi kyseli onko ohje jo netissä ja tässä se nyt sitten tulee. Yllätys kyllä minäkin pidän brownieista, vaikka näiden pohja jäi mielestäni jotenkin hieman öljyiseksi. Ja kai se tärkein kehu tuli pullia ja sämpylöitä leipovalta työkaveriltani, vaikka en tiedäkään sainko häntä leipomaan seuraavalla kerralla jotain aivan muuta. 

12 - 16 brownieta tai tuplaamalla annos uunipellillinen

175 g voita paloiteltuna

2 rkl kaakaojauhetta

300 g (n. 3 ½ dl) hienoasokeria

2 kananmunaa

1 tl vaniljasokeria

150 g (n. 2 ½ dl) erikoisvehnäjauhoja

1 dl valkoista suklaata rouhittuna

1 dl tummaa suklaata rouhittuna

1 dl saksanpähkinöitä karkeaksi rouhittuna

Voitele ja jauhota n. 25 x 25 cm:n nelikulmainen vuoka ja laita pohjalle leivinpaperi. (Kakusta tulee tahmea, ja se juuttuu helposti vuokaan.) Sulata voi, kaakaojauhe ja sokeri kattilassa alhaisella lämmöllä. Ota hellalta ja anna jäähtyä. Lisää muut ainekset mutta älä sekoita liikaa. Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa n. 15 - 20 min. Kakun pitäisi olla kiinteä reunoilta mutta hieman pehmeä keskeltä. Ota uunista ja anna jäähtyä kokonaan ennen leikkaamista. 

Runebergin tortut

Runebergin torttuja on tullut tehtyä jo viime vuonna, kuvat on tallessa, mutta ohje kadonnut. Tänä vuonna piti sitten kokeilla jotain uutta ohjetta. Uusimmassa Yhteishyvä-lehden ruokaliitteessä olikin ohje torttuihin, joten sitä siis. Runebergin torttujahan voi tehdä joko yleensä karvasmantelilla terästettynä tai ilman ja nyt selvisi ainakin se, että meillä tykätään niistä karvasmanteliversioista. Tämä ohje on ilman niitä. 

Mantelijauheen metsästäminen oli muuten yksi prosessi. Ohjeeseen tarvitaan 80 g ja kaupasta (niinkin suuresta kuin Prisma) löytyi järjetön 800 g säkki. Ei ihan ole niin kovaa käyttöä, joten ostin lastuja ja vedin monitoimikoneessa muussiksi. 

Ohje on ihan kelpo, joten sinä joka et välitä karvasmantelista, kokeile. Tarkkana paistoajan kanssa, meillä jo 20 minuuttia oli liikaa ja reunat hieman tummuivat. Itse laitoin muffinssivuoan koloihin muffinssipaperit ja jätin jauhottamisen väliin.

 

12 kpl

200 g margariinia

2 dl sokeria

2 munaa

2 dl vehnäjauhoja

5 piparkakkua

80 g mantelijauhetta

1 ½ tl leivinjauhetta

1 ½ tk kardemummaa

½ dl kermaa tai maitoa

PINNALLE:

vadelmahilloa

valmista sokerikuorrutetta

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Murskaa piparkakut kaulimella jauheeksi ja sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita jauhoseos vuorotellen kerman tai maidon kanssa taikinaan. Voitele ja korppujauhoja muffinssivuoat. Annostele taikina vuokiin. Paista 200-asteisen uunin alatasolla n. 25 min. Kumoa tortut jäähtyneinä ja koristele hillolla. Pursota sokerikuorrutetta hillon ympärille. 

Rostockin lihapata

Tämä on viime syksyn kylmien iltojen lämpimiä lihapatoja. Itse pidän kovasti venäläisestä ruoasta (vaikka tällä kertaa Rostock kai Saksassa onkin) ja syön likimain kaikkea mikä on smetanalla terästettyä, eikä kyllä muukaan perhe valittanut. Ohjeen olen napannut Maku-lehden nettisivuilta sellaisena aikana, kun metsästin painonpudotusurakan tiimellyksessä reseptejä alle 150 kcal/100 g, tässä kaloreita 100 g kohden on 110. Karppaavatkin voivat olla innoissaan, 100 g hiilareita on 1 g ja annoksessa 2.8 g. Eiköhän tämän minun käsityksen mukaan voi luokitella vähäkaloriseksi sekä vähähiilariseksi, asiantuntijat kommentoikoot eriäviä mielipiteitä. 

4 annosta

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

500 g naudanpaistia (kuutioituna)

1 rkl rypsiöljyä

3 dl vettä

1 laakerinlehti

1 tl suolaa

2 dl kastikepohjaa (demi-glace)

1 rkl lihafondia

125 g smetanaa

100 g maustekurkkuja

3 rkl tuoretta tilliä (hienonnettuna)

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Ruskista lihakuutiot pannulla öljyssä kahdessa erässä. Lisää lopuksi sipulit ja anna kuullottua. Kumoa ainekset pieneen pataan. Kaada pannulle lopuksi vesi, kiehauta ja kaada pataan. Lisää laakerinlehti ja suola. Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla n. tunti. Tarkista lihojen mureus. Lisää kastikepohja ja fonki. Kuumenna, mutta älä keitä. Liuota lihapadan joukkoon smetana. Lisää kuutioitu maustekurkku ja tilli juuri ennen tarjoilua. 

Omenapiirakka

Kyllä se vanha koirakin oppii uusia temppuja: Pekoni onnistui saamaan kännykän kuvat koneelle. Kännykkähän teki kameran virkaa kameran hajotessa ja nythän minä joululahjaksi sain kokonaan uuden kameran. Päivittelen nyt nämä viime syksyiset kännykän kätköt pois. 

Yllä olevassa kuvassa on elämäni ensimmäisen oman omenapuun antimia. Meidän pihallamme kasvaa yksi selvästi ei kovin kauaa sitten istutettu omenaa, sillä se on kolmasosa naapurin puusta, mutta teki kuitenkin n. 20 omenaa. Osan söi linnut ja osan varasti naapurin kakarat, mutta kyllä siitä piiraaseen riitti. 

uunipellillinen

4 munaa

3 dl sokeria

4 ½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 ½ dl maitoa

100 g voita tai margariinia sulatettuna

5 - 10 omenaa viipaleina (kotimaiset omenat voi käyttää kuorineen)

n. 3/4 dl sokeria

1 rkl kanelia

Säädä uuni 225 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon lopuksi maito ja voi. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja levitä tasaiseksi kerrokseksi. Asettele pinnalle omenaviipaleet. Ripottele päälle sokeria ja kanelia. Paista uunin keskitasolla n. 15 min. Tarjoa seuraksi vaniljajäätelöä, vaniljakastiketta tai kermavaahtoa. 

Lähde: Hellapoliisi

Janssonin kiusaus

Kun minä menen iltavuoroon töihin, meillä Pekoni ja likka syö kalaruokia. Yksinkertaisesti siitä syystä, että ne tykkää, minä en. Tämä anjovisherkkukin on tehty Pirkan pakasteperunapussin kyljestä löytyneellä ohjeella ja helppo sapuska se on tämäkin. 

4 annosta

500 g peruna - sipulisekoitusta (pakaste)

100 g anjovisfileitä

2 dl kermaa

tilliä

Levitä voideltuun uunivuokaan puolet jäisestä peruna-sipulisekoituksesta. Jaa päälle anjovisfileet. Ripottele anjovisfileille hienonnettua tilliä ja levitä päällimmäiseksi peruna-sipulikerros. Sekoita kerman joukkoon anjovisliemi ja kaada seos vuokaan. Kypsennä 200 asteessa keskitasolla n. 45 min. Hienonna pinnalle tilliä.