"Paina tätä niin blogiteksti tulee" :)

Nämä tämmöiset kameroiden muistikorttien tuhoutumistempaukset vahvistavat vain sitä, että minä ja elektroniikka emme pysty asumaan samalla maapallolla. Minähän sen muistikortin tietysti jotenkin sössin, painelemalla hermostuksissani taas kaikki mahdolliset kameran napit läpi ja varmaan taas kopauttamalla sitä pari kertaa seinään :) Kaipaan aikaa kun puhelimet oli vielä seinässä, tietokoneista opetettiin vain, että näin se käynnistetään ja näin se sammutetaan ja valokuvaamisesta vastasi joku muu kuin minä. Vanhoista kameroista valitettiin, kuinka vaikeaa filmirullan paikalleen laittaminen oli, mutta niissä ei sentään ollut kuin yksi nappi mikä piti osata. Ja kamerakin alkoi yhteistyössä rutisemaan kun rulla oli oikealla paikalla. Kun rutina loppui niin tiesit, että nyt voi alkaa kuvata. Mistä minä näistä nykyajan kameroista tiedän mitä tarkoittaa W ruutulipun kera sekä T suurennuslasin kera tai että kuuluuko minun painaa nappia, jonka vieressä on käsi kaksissa sulkeissa - vai tuhoutuuko sitä nappia painamalla koko rakkine. Tai ehkä minun pitäisi vain välttää kaikki tavaroita, joiden kyljessä lukee Made in China. 

Serkku alkoi tilata vastikään Tekniikan Maailmaa. Hän on nainen. Pienenluokan feministinä tietysti kannatan sitä, että naisetkin voivat lukea näitä perinteisiä "miestenlehtiä", mutta kun kysyin, mitä hän oppimallaan tiedolla tekee, vastaus oli: ei mitään! Ei mitään! Mitä tekee tiedolla, jolla ei tee yhtään mitään? Enhän minäkään lue naistenlehtiä vain huvikseni; hyötykäytän kauneusvinkit ja tiirailen vaatteita tulevia shoppauskertoja varten. Jos tarkoitukseni olisi vain lukea tehdäkseni tiedolla ei mitään, voisin yhtä hyvin lukea MeNaisia venäjäksi! Siksi en itse koskaan selvitä kaikkia elektroniikkavempeleiden nappuloita ja nippeleitä, koska en kuitenkaan tee sillä tiedolla mitään! Kamerassa lukee high angle (korkea kulma minun suomennoksellani?), jota en ole koskaan joutunut käyttämään. Mitä hittoa se edes tarkoittaa? Jos otat jostain korkeasta kulmasta valokuvan, paina tätä nappia? Aivan turhaa tietoa, joka vain veisi aivoistani kapasiteettiä siltä tiedolta, jolla oikeasti tekisin jotain. Aivan yhtä omituista kuin lukea Tekniikan maailmaa (tai mitä tahansa lehteä) saadakseen ei mitään tietoa! Maailma on kaistapäinen ja kaikesta pitäisi tietää jotain! Asiantuntijuutta ei tunnuta enää arvostavan. Minä tunnustan, etten tiedä kameroista mitään, osaan painaa vain sitä "paina tätä niin kuva tulee"-nappia ja silläkin lailla onnistun hajottamaan koko toosan! Jos opettelisin sen W ruutulippu-napin, kuuluisi varmaan pamahdus ja savu nousisi rappukäytävään asti. Pysyttelen suomenkielisissä MeNaisissa ja odottelen, että eläkeläiskameroita aletaan valmistaa. 

Pekoni korjasi kameran jotenkin, joten sain taas napsittua uusia kuvia :)

Tulinen kebabpizza

PIZZAPOHJA:

3 dl maitoa

25 g hiivaa

1 tl suolaa

3 rkl voita sulatettuna

7 dl vehnäjauhoja

BARBEQUE-TOMAATTISOSE:

70 g tomaattisosetta

3 rkl ketsuppia

2 rkl barbequekastiketta

mustapippuria

valkosipulijauhetta

TÄYTE:

n. 200 g kebablastuja

½ iso paprika

1 sipuli

vajaa 2 dl jalapenoja

(1 tlk tonnikalaa)

300 g juustoraastetta

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon ja sekoita joukkoon muut aineet. Itse käytin kuivahiivaa, jota tarvitaan yksi 11 g pussi. Taputtele pehmeä taikina jauhotetuin käsin uunipellille leivinpaperin päälle. Anna nousta lämpimässä paikassa liinalla peitettynä täytteen valmistumisen ajan. Paloittele paprika ja sipulit. Valmista barbeque-tomaattisose. Sekoita tomaattisoseen sekaan ketsuppi sekä valmis barbequekastike (itse käytän Hesburgerin kastiketta) sekä mausta mielesi mukaan mustapippurilla ja valkosipulijauheella. Levitä barbeque-tomaattisose pohjan päälle. Ripottele päälle täytteet. Paista 225 asteessa n. 15 min. 

Ja koska pizzahan ei ole vielä tarpeeksi rasvaista, on pakko syödä jälkiruokaa :) Valitettavasti nämäkin alkuperäiset kuvat tuhoutuivat muistikorttikatastrofin myötä, ja uudet kuvat on napsittu seuraavana päivänä, joten maitosuklaamousse ja vadelmat eivät näytä enää niin herkulliselle kuin valmistuspäivänään.

Maitosuklaamoussea ja vadelmia
(6 annosta, alkuperäinen resepti taasen Pirkka-lehdestä)

200 g maitosuklaata

2 ½ dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

200 g (4 dl) vadelmia (pakaste)

Paloittele suklaa kattilaan ja jätä hieman suklaata koristelua varten. Sulata suklaa miedolla lämmöllä, välillä sekoittaen. Ota kattila liedeltä. Itse sulatan suklaan aina vesihauteessa. Vaahdota vaniljakastike ja sekoita sulatettu suklaa vaahdon joukkoon. Jaa kohmeiset vadelmat jälkiruokakulhoihin tai laseihin ja jätä muutama vadelma koristeeksi. Lusikoi päälle suklaamoussea. Anna hyytyä jääkaapissa n. 20 min ennen tarjoilua ja koristele annokset rouhitulla suklaalla ja vadelmilla. Itse vuolin säästetystä suklaasta lastuja perunankuorimaveitsellä. 

Valokuvat tosiaan valitettavasti kehnonlaatuisia, 
mutta mousse erinomaisen hyvää ja helppoa :)

Ja Kelju Koo Kojootin sanoin: takaisin suunnittelupöydän ääreen :)