Stroganoff

Venäjä on kerennyt tänä vuonna tuottaa minulle jo ihastumista ja vihastumista. Vai meneekö se amerikkalaisten piikkiin, jos ei tykkää uusimmasta Anna Karenina-filmatisoinnista? Niin, eihän se Tolstoin vika ole, että hänen hieno tarinansa onnistutaan esittämään niin surkeasti. Onneksi se ihastuminen kuitenkin peittoaa vihastumisen moneen kertaan, eikä sitä vihastumista tarvitse kokea uudestaan. Tätä Hellapoliisilta lainattua ihastusta olen kuitenkin kerennyt tänä vuonna jo kokkaamaan kahdesti. Vanha tuttu, jota ei jostain syystä ole tullut aikoihin laitettua. Ah, hyvää!

4 annosta

25 g voita tai margariinia

1 iso sipuli

500 - 600 g naudan paahto- tai sisäpaistia tai ulkofileetä

suolaa

mustapippuria myllystä

8 dl vettä

70 g tomaattipyreetä

1 dl vehnäjauhoja + 1 ½ dl vettä

100 g maustekurkkua suikaleina

60 g smetanaa

Ota liha huoneenlämpöön 30 - 60 min ennen valmistusta. Poista lihasta kalvot ja leikkaa poikkisyin suikaleiksi. Silppua sipuli. Kuumenna rasva kattilassa ja käristä sipulisilppu. Lisää lihasuikaleet ja paista niihin väri. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää vesi ja tomaattipyree. Anna kiehua hiljalleen kannen alla n. 10 min. Suurusta veteen sekoitetuilla vehnäjauhoilla. Lisää suikaloidut maustekurkut (itse käytin valmiiksi kuutioituja) ja anna kastikkeen kiehua vielä kymmenisen min. Sekoita lopuksi joukkoon smetana ja kuumenna ruoka. Tarjoa kuohkean perunasoseen kanssa. 

Elämä noin muutenkin on ollut aika Ah! Viime vuoden lopulla onnistuin nappaamaan vakituisen työpaikan (miten, se on yhtä kysymysmerkkiä), ostimme asunnon ja joulun aikaan kantelimme muuttokuormia. Ah vakituinen työpaikka, ah oma takka, ah enemmän neliöitä ja ah minun jouluksi pyytämäni paistinpannu ja lahjaksi saamani kolme. Ah, että on paistinpannuja loppuelämäksi. Ja ah tätä ruokaa ja venäläistä ruokaa ylipäänsä. Ja ah alkuperäistä Anna Kareninaa.