Tonnikalapihvit

Näistä pihveistä on tullut meidän koko perheen herkkua, jota on aina tehtävä kerralla tuplasatsi eikä siltikään meinaa riittää. 

14 kpl

2 prk öljyyn säilöttyä tonnikalaa

2 kananmunaa

½ dl korppujauhoja

1 dl ruokakermaa

2 rkl hienonnettua tilliä

½ tl suolaa

mustapippuria

PAISTAMISEEN:

öljyä

Valuta tonnikaloista öljy ja siirrä kala kulhoon. Murenna kalan rakenne haarukalla ja sekoita joukkoon munat, korppujauhot, kerma ja mausteet. Paista seoksesta lettupannussa pihvejä. 

Lähde: Yhteishyvä

Tonnikala-spagettivuoka

Purkkitonnikala on tällä hetkellä niitä harvoja "kaloja", jotka meidän perheessä maistuu kaikille. Suurinta murhetta tällä hetkellä tuottaa ronkeli, uhmaikäinen kolmevuotias. No, hyvä että syö edes tätä, koska hyvää se tämäkin on. 

3 annosta

 

250 g spagettia

1 prk tonnikalaa öljyssä

400 g basilika-tomaattikastiketta

2 dl juustoraastetta

1 tl oreganoa

½ tl rouhittua mustapippuria

6 - 8 kirsikkatomaattia

 

Keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan. Levitä puolet spagetista pienen uunivuoan pohjalle. Lisää päälle tonnikala ja puolet kastikkeesta ja juustoraasteesta. Ripottele päälle oreganoa ja pippuria. Lisää toinen kerros spagettia, kastiketta ja juustoa. Pane pinnalle puolitetut tomaatit. Mausta. Kypsennä vuokaa 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia. 

 

Lähde: Yhteishyvä 

Tonnikalapasta

Helppo kalaruoka arkeen ja lapsille maistui. Omaan makuun olisi saanut olla hintsu enemmän makua - lisää sulatejuustoa, suolaa, ripaus tulisuutta vai mitä, en tiedä. 

4 annosta

10 dl pastaa

2 rkl juoksevaa margariinia

2 sipulia

2 rkl tomaattipyreetä

2 tomaattia

2 prk tonnikalaa

n. 2 dl pastan keitinvettä tai vettä

1 rkl sitruunamehua

250 g Valio Koskenlaskija viherpippuri sulatejuustoa

4 rkl hienonnettua tilliä

Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna rasva pannussa. Kuullota siinä hienonnettu sipuli ja tomaattipyree. Lisää kuutioitu tomaatti ja valuta tonnikala. Kuumenna muutama min. Lisää vesi, sitruunamehu ja paloiteltu sulatejuusto. Kuumenna, kunnes sulatejuusto on sulanut. Lisää halutessasi vähän vettä. Lisää lopuksi tilli. Yhdistä keitetty, valutettu pasta ja kastike. Tarjoa heti. 

Lähde: Valio 

Tonnikala-tomaattikastike

Ongelmaksi tässä kastikkeessa muodostui nesteiden poisvaluminen, joten seuraavan kerran täytyy kokeilla heittää vähän suurustetta sekaan. Varsinkin Pekonille (tuolle suurelle tonnikalan ystävälle) tämä kuitenkin eritoten maistui. Taatusti helppoa, nopeaa ja kevyttä.

4 hlö

400 g tomaattimurskaa

1 tlk tonnikalaa

70 g tomaattipyreetä

2 ½ dl lihalientä

2 tl sokeria

2 tl basilikaa

1 tl suolaa

2 tl sinappia

½ dl hienonnettua tilliä

Kaada tomaattimurska, tonnikala, tomaattipyree, lihaliemi ja mausteet kattilaan. Anna kiehua hiljalleen n. 15 min. Lisää joukkoon lopuksi hienonnettu tilli. 

Lähde: WSOY: Hyvä kokki

Uunikala

Minun mielestä tässä uunikalassa maistuu liiaksi lime, joten puolittaisin limen määrän, mutta se on toki makukysymys. Kalana voi käyttää melkeinpä mitä vaan tuoreesta pakasteeseen, itse käytin pakasteseitiä. 

4 annosta

400 g seitiä

suolaa

rouhittua valkopippuria

200 g kermaviiliä

1 kananmuna

2 tl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

½ tl rouhittua valkopippuria

1 dl vahvan makuista juustoraastetta

1 lime ohuina viipaleina

tilliä

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sulata pakastekala ja kuivaa fileet talouspaperilla. Levitä suolalla ja pippurilla maustetut kalafileet laakeaan uunivuokaan. Sekoita kermaviili, muna, vehnäjauhot ja mausteet ja valuta seos kalafileiden päälle. Ripottele juustoraaste ja limeviipaleet pinnalle. Paista uunissa 20 - 25 min. Ripottele silputtu tilli pinnalle. 

Lähde: Me-lehti 

Sulatejuustolohi

Kun nyt viime bloggauksessani äidyin toteamaan meillä olevan liian harovin kalaruokaa, niin postataan nyt näitä kalajuttuja lisää. Ken sulatejuusta ja lohesta tykkää, kokeileppa tätä. Meillä tehdään nykyään lohi todella usein tällä reseptillä. 

Kuvat kameralla otettuja, siitä surkea laatu.

n. 600 g lohifilee

suolaa
rouhittua mustapippuria

150 g Koskenlaskijan voimakasta murennettua sulatejuustoa

2 dl kermaa

Poista lohesta mahdolliset ruodot. Aseta lohifilee vuokaan nahkapuoli alaspäin. Suolaa ja pippuroi lohi oman maun mukaan. Ripottele lohen päälle murennettu sulatejuusto ja kaada päälle kerma. Paista 200 asteessa 25 - 30 min.

Kipparin kalavuoka

Meillä syödään kalaa aivan liian harvoin. Tämä Yhteishyvältä joskus bongattu kalaruoka on muuten tosi hyvää. Kokeileppas sääkin. 

4 annosta

400 g pakasteseitä

2 rkl vehnäjauhoja

250 g kirsikkatomaatteja tai 4 tomaattia

½ sitruunan mehu

2 dl kevyttä ruokakermaa

1 tl suolaa

0,2 tl rouhittua valkopippuria

1 nippu tilliä

Nosta kalapalat pois pakkauksesta ja siirrä lautaselle. Sulata esim. mikrossa miedolla lämmöllä. Valuta liemi pois. Kääntele kalat kevyesti jauhoissa ja nosta ne voideltuun uunivuokaan. Pese ja leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi tai lohko tomaatit ja asettele ne kalojen päälle. Valuta pinnalle sitruunamehu sekä kerma ja mausta suolalla ja pippurilla. Saksi päälle tuoretta tilliä. Kypsennä uunissa 200 asteessa 25 - 30 min. 

  

Janssonin kiusaus

Kun minä menen iltavuoroon töihin, meillä Pekoni ja likka syö kalaruokia. Yksinkertaisesti siitä syystä, että ne tykkää, minä en. Tämä anjovisherkkukin on tehty Pirkan pakasteperunapussin kyljestä löytyneellä ohjeella ja helppo sapuska se on tämäkin. 

4 annosta

500 g peruna - sipulisekoitusta (pakaste)

100 g anjovisfileitä

2 dl kermaa

tilliä

Levitä voideltuun uunivuokaan puolet jäisestä peruna-sipulisekoituksesta. Jaa päälle anjovisfileet. Ripottele anjovisfileille hienonnettua tilliä ja levitä päällimmäiseksi peruna-sipulikerros. Sekoita kerman joukkoon anjovisliemi ja kaada seos vuokaan. Kypsennä 200 asteessa keskitasolla n. 45 min. Hienonna pinnalle tilliä.

Lohikeitto

En ole itse mikään kalan ystävä ja häpeäkseni tunnustankin syöväni vain pakasteseitiä ja purkkitonnikalaa - en siis kunnon kalaa ollenkaan. Pekoni (jossain aiemmassa kalapostauksessa mainitsemani maanpetturi) kuitenkin syö kaikkea mahdollista kalaa ja nyt likastakin on kuoriutumassa kunnollinen kalaystävä. Joten aina minun iltavuoropäiviksi teen jo edellisenä päivänä valmiiksi jonkin kala-aterian ja jostain muusta kuin niistä minun muka-kaloistani. 

Tälä Valion reseptillä tehtyä lohikeittoa olen tehnyt jo aikoja sitten, mutta nykyisin pitää niin kiirettä, että päivittämään näitä kokkailuja ei kerkeä kovin usein. Oma kokemukseni keittoon jäi kalanperkauksen jäljiltä öllö lohen haju käsiin koko päiväksi, Pekonille ja likalle täydet, tyytyväiset massut. 

4 - 5 annosta

2 - 3 perunaa

250 g kasvissuikaleita

6 dl vettä

1 - 2 laakerinlehteä

4 kokonaista maustepippuria

500 g (kirjo)lohifileetä

2 - 3 dl Kolme juustoa - ruokakermaa (Valio)

½ tl suolaa

½ dl tilliä

Kuori ja kuutioi perunat. Keitä ne sekä kasvissuikaleet kypsiksi laakerinlehdellä ja maustepippureilla maustetussa vedessä. Poista sillä aikaa kalafileestä ruodot ja nahka. Leikkaa filee kuutioiksi. Lisää kattilaan. Anna kiehua 5 min. Lisää kerma ja suola. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää päälle hienonnettu tilli. Tarkista maku.

Täytetyt pikkukalat

Juhannustarjontaa, osa kaksi. 

Minä inhoan sipulia. Tätä normaalia keltasipulia, punasipulia, hillosipuleita, valkosipulia. U name it, I hate it. Yleensä kun laitamme ruokaa, tarjoudun pienimään sipulin, ja kun porkkanalta silmä välttää, kaivan esille raastinraudan ja raastan sipulit hienoimmalla terällä niin pieneksi mössöksi että sitä ei voi ruoassa edes suurennuslasin läpi tunnistaa sipuliksi. Siksi hieman emminkin laittaa täytteisiä pikkukaloja, mutta onnekseni vieraista kukaan ei halunnut valkosipulia kalojen mausteeksi joten pääsin pälkähästä. Ilman valkosipuliakin kalat olivat herkullisia, yhtään ei jäänyt yli. Resepti kirjoitettu alkuperäisenä, valkosipulin siis jätin pois.

15 g tuoretta persiljaa silputtuna

 4 valkosipulinkynttä hienonnettuna

12 tuoretta isoa muikkua tai silakkaa perattuina ja suomustettuin

3 rkl sitruunamehua

85 g vehnäjauhoja

1 tl juustokuminajauhetta

suolaa ja pippuria

oliiviöljyä

Pane persilja ja valkosipuli kulhoon ja sekoita keskenään. Huuhtele kalat sisältä ja päältä juoksevassa kylmässä vedessä ja painele kuivaksi talouspaperilla. Lusikoi yrttiseosta kalojen mahaan ja taputtele loput pinnalle. Ripottele kalojen pinnalle sitruunamehu ja siirrä ne isoon, matalaan astiaan. Peitä astia tuorekelmulla ja nosta kalat tunniksi jääkaappiin maustumaan. Lämmitä grilli valmiiksi. Sekoita jauhot ja juustokumina kulhossa ja lisää maun mukaan suolaa ja pippuria. Pane maustetut jauhot isolle lautaselle ja leivitä kalat siinä varovasti kierittämällä. Sivele kaloihin oliiviöljyä ja kypsennä niitä kuumassa grillissä 3 - 4 minuuttia kummaltakin puolelta. Tarjoa heti. 

Lähde: Gummerus - Nyt grillataan

Savujuustolohi

Edellisestä postauksesta tuntuu vierähtäneen niin mukava tovi, että meidän perheen ruokakulttuuri on heittänyt melkein häränpyllyä. Pienin asukki on kasvanut kovaa vauhtia ja kesällä juhlittiinkin jo ensimmäisiä synttäreitä (niiden tarjoilusta enemmän jahka kerkeän jonain vapaapäivänä koneen ääreen) ja näinollen aletaan pikku hiljaa olla kaikki saman kattilan äärellä. Pieniä muutoksia joutuu ruokiin tytön vuoksi tekemään ja soseuttaja huutaa kovasti lihapatojen äärellä - todettu on, että pelkillä etuhampailla pureskeleminen on haasteellista!

Mutta nyt kun tyttö on vedellyt erilaisia ruokia jo kohta vuoden päivät, alkaa ne omat herkutkin muotoutumaan. Joku vanhempia postauksiani lukeneena saattaa tietää, etten ole kovin innokas kalanystävä, joten tietysti minun tuurilla meidän likka vetää kaikki kalat mitä sen eteen roudaa! Joten todennäköisesti jatkossa ilouutisia kalaruoista pitäville lukijoille: pekoni ja likka varmistaa sen, että kalaa tullaan kokkaamaan. 

Koska oma kesä on mennyt tiiviisti kolmivuorotyössä, mitään lomakuulumisia en pysty tähän kirjoittamaan. Toivottavasti ne neljä blogiani seuraavaa ovat edelleen matkassa :)

n. 600 g lohifilee

suolaa

sitruunamehua oman maun mukaan

savujuusto-ruokakermaa (Valio)

PINNALLE:

tilliä

Aseta lohifilee vuokaan nahkapuoli alaspäin. Suolaa se ja purista pinnalle sitruunapippuria oman maun mukaan. Kaada päälle ruokakerma. Paista 200 asteessa 25 - 30 min uunista riippuen. Ripottele lopuksi pinnalle tilliä. Tarjoa perunamuusin tai keitettyjen perunoiden kanssa. 

Ennen kuvan ottoa jotkut kerkesi jo käydä haukkasemassa ;)

Kalakeitto

Kalaprojekti jatkuu taas: tämä on laskettavissa myös minun lyhyellä matikallani, ettemme todellakaan syö kalaa edelleenkään kahdesti viikossa. Sen verran annan meille kyllä pisteitä kotiin, että aikaisemmin tekemääni Manteliseitä olemme kyllä syöneet useammin tässä välissä. Mutta silti se on liian vähän ja silti sitä kalaa pitäisi lisätä. Kuka tällaisiakin sääntöjä on mennyt keksimään (ja miksi minä olen niin tyhmä että päätän niitä noudattaa), häh???

Mamoilen edelleen, ja jatkan seitillä. En tiedä mikä olisi seuraava turvallinen kala, jolla voisi jatkaa, olen hieman kalafobikko edelleen. Pekoni toivoisi jo kovasti, että kokeilisin lohta (se pentele tykkää siitä paljon), mutta en tiedä olenko vielä henkisesti valmis. Ehkä jos tekisi uudenvuodenlupauksen, että ensi vuonna maistan lohta. Seuraavana vuonna voisi maistaa sitten vaikka muikkuja. Ehkä. 

Olen myös tainnut muutaman kerran mainita, että koska jokapaikassa näkee ns. 2000-luvun ruokaa, olen siihen lopen kyllästynyt ja koitan suosia vanhoja, perinteisiä reseptejä. Niinpä lähdemme tälläkin kertaa liikkeelle sellaisella. Ruoalla, jota minä olen syönyt lapsesta asti ja joka on takuuvarmasti hyvää. Eikä pelottavaa.  

5 - 6 perunaa

1 sipuli

4 dl vettä

n. 5 maustepippuria

n. 5 valkopippuria

500 g seitä

4 - 5 dl maitoa

nippu tilliä silputtuna

1 - 2 rkl voita

3/4 tl suolaa

Kuori ja lohko perunat sekä sipuli. Kiehauta vesi, lisää peruna- ja sipulilohkot sekä pippurit. Keitä n. 10 min. Lisää paloitellut kalat ja keitä hiljalleen 10 min. Lisää maito ja lopuksi tillisilppu ja voi. 

Mantelisei

Mehän emme syö millään tapaa terveellisesti. Siinä vaiheessa kun ylenmääräinen juustonkäyttö ja pizzojen veteleminen, oikean rasvan käyttö ja suolan lisääminen ranskanperunoihin lasketaan terveelliseksi syömiseksi, silloin me syömme terveellisesti. Siihen asti pyrin olemaan hiljaa nykypäivänä jokapuolella velloviin "terveellinen ruokavalio ja hyötyliikunta"-keskusteluihin. Olen lisäksi siinä mielessä äärimmäisen huono terveydenalan työntekijä, sillä mielestäni on tekopyhää saarnata toisille asioista, joita itsekin tekee. Suolan lisääminen on synti, mutta tiedän ettei sairaalaruoka maistu miltään! Tottahan toki se rypsiöljy on keksitty, mutta voissa paistamalla tulee niin paljon parempaa ruokaa! Onhan näitä kasvirasvavalmisteita, mutta kuohukermalla tulee parhaat murekkeet! Ynnättynä vielä, että kumpikin syömme liikaa ja silmillämme, liikumme aniharvoin ja vain pakottamalla, otamme alkoholia sekä poltamme lähes ketjussa tupakka, meistä ei saa terveellisiä esimerkkejä tekemälläkään. Plus suklaa on synneistä suurin. 

Huomaatte varmaan, että käytin tuhottomasti aikaa linkittäen ensimmäisen kappaleen kaikki mahdolliset sanat, jotta voisin tolkutella itselleni, että minulla on liikaa hommaa enkä voi lähteä ulos kävelylle. Ensimmäisen kappaleen jälkeen lopetin, sillä ulkona alkoi sataa rakeita - minut ON tehty sokerista! ;)

Nuorena harvoin tulee ajateltua omaa terveyttään (paitsi ne jotka sen jo nuorena menettävät) ja eleltyä löysin rantein ja kuviteltua kaiken olevan ikuista. Terveydenhuollon ammattilaisena varsinkin tiedän, ettei tämä todellakaan pidä paikkaansa ja olemme ottaneet pekonin kanssa mission sitä vastaan - aluksi pienin askelin, jotta sen kipinän saisi syttymään; kerran viikossa kävellen kahden kilometrin päähän kauppaan ja takaisin, karkkipäivät takaisin, puolta pienemmät lautaset käyttöön jotta edelleen saa syödä kukkulautasen tyhjäksi, tupakanpolton lopettaminen harkintaan sekä (minulle ehkä vaikein) enemmän kalaa ruokavalioon. Sitä kun kuulemma pitäisi syödä kahdesti viikossa ja minä olen tainnut syödä kalaa kahdesti koko elämäni aikana :)

Kalasta puheen ollen, ainoa mikä siinä tökkää on sen syöminen. Soudan mielelläni venettä kun joku laskee katiskaa tai verkkoa, onkiminen on ihan hauskaa ja jopa suostun perkaamaan kalan itse. Kalan valmistamisessakaan en takkua vastaan vaan hoidan mielelläni koko prosessin loppuun asti itse. Stoppi tulee siinä vaiheessa kun se kala pitäisi syödä. "Ei kiitos, kyllä näillä perunoilla pärjää. Vähän salaattia otan tosta lisukkeeksi joo." En tiedä mikä kalassa tökkää, minä en vain jotenkin pidä siitä.  Siksi kalan tuominen ruokavalioon on minun Mount Everestini! 

Aloitin mission maaliskuussa seitillä. Koska seiti on kaloista varmaan turvallisin ja helpoin sulattaa, aion jatkaa jo aiemmin viitoittamallani tiellä. Tuskin koskaan tulen päätymään katkarapuihin tai mustekaloihin tai muihin omituisiin lähes pallokala-pelottavuusasteella varustettuihin härpäkkeisiin, joten ultimate-elämäntavoitteekseni otan kokonaisen hauen pyydystämisen, perkaamisen, valmistamisen ja annoksellisen syömisen. Nyt on hyvä sitten antaa vinkkejä miten maustetaan hauki niin, ettei se enää maistu hauelta. Toinen pelottavalta tuntuva ajatus ovat paistetut muikut. Kaikki kehuvat niitä, mutta minä syön mieluummin sian kieltä! 

Kalamissio (osana terveysmissiota) on kuitenkin avattu ja prosessi aloitettu. Varmasti kiroan itseäni vielä useita kertoja, hiippailen kauppaan maanantaiaamuna ostamaan suklaata ja luiskautan paistinpannulle ruokalusikallisen voin sijaan salaa kaksi, mutta päämäärä on kuitenkin selvä ja sitä kohti olen (vuosien armahdusajalla) pyrkimässä: kalaa kahdesti viikossa! 

4 annosta

400 g seiti-fileepaloja (pakaste)

n. 3/4 tl suolaa

ripaus mustapippuria

1 rkl ruiskorppujauhoja (käytin itse tavallisia)

1 dl mantelilastuja

2 dl ruokakermaa

tilliä

Asettele sulaneet kalapalat voideltuun pienehköön uunivuokaan. Mausta ne suolalla ja pippurilla. Ripottele kalojen pinnalle korppujauhot ja mantelilastut. Kaada kerma vuokaan. Paista 200 asteessa n. 20 min. Hienonna pinnalle runsaasti tilliä. 

Tarjosin lisäksi perunamuussia.

Niin ja by the way, Pekoni kyllä rakastaa kalaa. Sekin maanpetturi!

Lähde: Pirkka

Alaskan kalavuoka

Olen elänyt tähän asti pussissa.Olen jättänyt laiskuuttani tekemättä joitakin hyviä ja varmasti maittavia ruokia ja etenkin jälkiruokia, koska jokaisessa reseptissä on lukenut se pieni lause, jota olen inhonnut yli kaiken: Sulata voi tai margariini kattilassa. Mikään ei ole ollut niin ylitsepääsemättömän vaikeaa ja vastenmielistä, kuin voin sulattaminen. Tämä on tietysti kaikille muille maailman helpoin ja itsestäänselvin asia ja minä olen ainoa ihminen joka sen kanssa kamppailen, mutta enivei, päätin tunnustaa :) Ei sillä ettenkö olisi OSANNUT sulattaa voita (mitä osaamista siinä nyt voi olla), se vain on jotenkin ollut niin veemäistä. 

Tänään koin valaistumisen ja tulin ulos pussistani: juoksevat margariinit. Miksi hemmetissä en ole ennen sitä älynnyt: juoksevat margariinit. Juoksevat margariinit! Niin tietenkin. Tietenkään kukaan muu ei takkua voin sulattamisen kanssa, koska kaikki varmaan käyttävät juoksevaa margariinia. Kukaan ei jätä ruokaa tekemättä koska voi pitäisi sulattaa, eikä kukaan kiroa pitkiä, naisellisiksi tarkoitettuja kynsiä rasvatessaan vuokaa! Kaikki käyttävät juoksevia margariineja! Käytättekö? Käytättehän?? Onko vielä joku helpompi niksi josta minulle ei ole kerrottu???

Miksi en ole tajunnut tätä aiemmin? Olenko todella niin tyhmä, etten tajua mitä juokseva margariini tarkoittaa, vai olenko vain sokeana kävellyt kaupassa sen hyllyn ohi, enkä edes ajatellut mitä se voisi tarkoittaa.. Vai onko minun ruoanlaittotapani jäänyt jonnekin 80-luvulle ja olen kuunnellut liikaa äitini opetuksia.. Äiti meinaan käski aina käyttää ruoassa kunnon voita. Mutta eikös se ole kuitenkin se ja sama onko se voita vai juoksevaa margariinia, kunhan se ei ole öljyä?? Kaikki terveysintoilijat varmasti hyökkäisivät minua ja läskejäni vastaan, mutta onhan se nyt fakta; öljyn kanssa laitettu ruoka ei vaan yksinkertaisesti maistu niin hyvältä kuin voissa paistettuna! Lähden tästä maailmasta lihavana mutta kylläisenä. 

Nyt kun olen viimein vuosien päästä, vuosien viiveellä tullut varmaan samalle lähtöviivalle kaikkien muiden kokkailijoiden kanssa, alan kaivaa kaapistani kaikki reseptit, joissa käsketään sulattamaan voi tai margariini kattilassa. Ja sitten kaivain taisteluaseeni kaapista ja ruiskutan kattilaan valmiiksi sulanutta, uutta ystävääni juoksevaa margariinia. Tältä uskoontulokin varmaan tuntuu :D

Tämäniltainen ohje ei kyllä vielä sisältänyt voin tai margariinin sulattamista. Kalaa pitäisi syödä kahdesti viikossa, meillä sitä syödään ehkä kahdesti vuodessa - olen niin ronkeli ja kranttu. Uuden vuosikymmenen lupauksena, YRITÄN parantaa tapani :) Katellaan ens vuoskymmenellä kuinka mun kävi ;)



Vuoka tummui hieman keskeltä, mutta ei onneksi 
palanut :) Jos vuoka tummuu mielestäsi liikaa, 
peitä se foliolla puolessa välissä paistamista.



400 g seitiä (pakaste)

n. 200 g purjoa

1 rkl öljyä

2 rkl tomaattipyreetä

½ tl suolaa

mustapippuria

JUUSTOKASTIKE:

3 rkl juoksevaa margariinia

3 rkl vehnäjauhoja

4 dl maitoa

½ tl suolaa

1 ½ dl juustoraastetta

Sulata seiti kohmeiseksi ja kaada sulamisvesi pois. Minä käytin pakkasesta löytyneitä valmiita seitifileitä (olisikohan ollut Findukselta), jotka oli valmismarinoituja. Sopivat ruokaan aivan hyvin. Viipaloi kala sentin paksuisiksi paloiksi ja levitä uunivuokaan. Viipaloi halkaistu, huuhdeltu purjo. Kuumenna öljy paistinpannussa, kuullota purjoviipaleet. Peitä kalat tomaattipyreellä. Mausta suolalla ja mustapippurirouheella. Levitä päälle purjot. Kuumenna rasva kattilassa. Sekoita joukkoon vehnäjauhot. Kaada kattilaan maito. Sekoita ja keitä pari min. Lisää suola ja juustoraaste. Kaada juustokastike vuokaan. Kypsennä 200 asteessa keskitasolla n. 30 min. 



Lisänä söimme keitettyjä perunoita, jotka valmistuivat
yhtä aikaa kalan ollessa uunissa.



Seiti on oikeastaan todella hyvää, en tiedä miksi laitan sitä niin harvoin. Aina kun sitä syön, muistan miten hyvää se on, mutta perinteisenä suomalaisena tuppaan tekemään lihaa paljon useammin. 

Lähde: Pirkka