Kalakeitto

Kalaprojekti jatkuu taas: tämä on laskettavissa myös minun lyhyellä matikallani, ettemme todellakaan syö kalaa edelleenkään kahdesti viikossa. Sen verran annan meille kyllä pisteitä kotiin, että aikaisemmin tekemääni Manteliseitä olemme kyllä syöneet useammin tässä välissä. Mutta silti se on liian vähän ja silti sitä kalaa pitäisi lisätä. Kuka tällaisiakin sääntöjä on mennyt keksimään (ja miksi minä olen niin tyhmä että päätän niitä noudattaa), häh???

Mamoilen edelleen, ja jatkan seitillä. En tiedä mikä olisi seuraava turvallinen kala, jolla voisi jatkaa, olen hieman kalafobikko edelleen. Pekoni toivoisi jo kovasti, että kokeilisin lohta (se pentele tykkää siitä paljon), mutta en tiedä olenko vielä henkisesti valmis. Ehkä jos tekisi uudenvuodenlupauksen, että ensi vuonna maistan lohta. Seuraavana vuonna voisi maistaa sitten vaikka muikkuja. Ehkä. 

Olen myös tainnut muutaman kerran mainita, että koska jokapaikassa näkee ns. 2000-luvun ruokaa, olen siihen lopen kyllästynyt ja koitan suosia vanhoja, perinteisiä reseptejä. Niinpä lähdemme tälläkin kertaa liikkeelle sellaisella. Ruoalla, jota minä olen syönyt lapsesta asti ja joka on takuuvarmasti hyvää. Eikä pelottavaa.  

5 - 6 perunaa

1 sipuli

4 dl vettä

n. 5 maustepippuria

n. 5 valkopippuria

500 g seitä

4 - 5 dl maitoa

nippu tilliä silputtuna

1 - 2 rkl voita

3/4 tl suolaa

Kuori ja lohko perunat sekä sipuli. Kiehauta vesi, lisää peruna- ja sipulilohkot sekä pippurit. Keitä n. 10 min. Lisää paloitellut kalat ja keitä hiljalleen 10 min. Lisää maito ja lopuksi tillisilppu ja voi.