Sivut

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Virallinen juoma joka maistuu ei miltään

Pekonin kanssa ollaan molemmat suuria kahvi-ihmisiä. Aamulla ei tapahdu mitään ennen vähintään kahta kuppia vahvaa kahvia. Valitettavasti illasta juotu kahvi takaa sen, että tapahtuu kaikkea - minä olen pirteä kuin maantiekiitäjä. Silti illasta tekisi aina mieli jotain kuumaa, eikä aina viitsisi juoda lämmintä mehua tai glögiä. Niinpä olen päättänyt yrittää oppia juomaan teetä!

Olen aina ollut aika lailla samaa mieltä, kuten Laura Malmivaara elokuvassa Kuutamolla: tee on kuin työntäisi kielensä ulos sateella! Inhoan teen perusmakua, koska se ei maistu oikeastaan millekään. Tai no, teelle. Miten se voi kenenkään mielestä olla oikeasti hyvää??

Aloitin kokeiluni mansikkateellä, koska ajattelin, että se maistuisi ehkä vielä vähän mehulle ja olisi turvallinen vaihtoehto. Mutta vaikka kuinka nussuttelin sitä teepussia sinne veteen niin ei siitä mitään makua kyllä irronnut! Haju oli mansikan, mutta kun hörppäsin kupista niin mikä siinä oikein maistuikaan?? Ei mikään! Eli tee! Yöh. Tee on virallisesti juomaa joka maistuu ei miltään! 

Pekoni taas yksi maanpetturi: se sitten niinkuin juo ihan mielellään teetäkin. Vasemmalla siis Pekonin perus Earl Crey ja oikealla minun mansikkateeviritys.

Jätän taas teekokeiluni vähäksi aikaa ja palaan astian äärelle, jahka traumani on hieman laantunut. Tai kun univelkani alkaa taas iltakahvijuomisen vuoksi kasaantua niin pahasti, että meinaan nukahtaa pystyyn. Siihen asti: hei sun heiluvilles, tee! 

Ja lopuksi: jos jollakin on jokin vinkki, jolla teen saa maistumaan ei teeltä (eikä se, että lakkaa juomasta teetä), otan vihjeitä mielelläni vastaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti