Me-lehden ruokakirja

KUKA?

Me-lehden 90-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kokoama reseptikirja viime vuosien parhaista resepteistään. 

MITÄ?

Salaattia ja pikkupurtavaa, lihaa helposti ja herkullisesti, merellisiä herkkuja, sukkelasti siivekkäistä, kaikenlaista kasviksista, makeaa mielihyväksi. Ei mitään sen enempää eikä vähempää. 

HÄH?

Miksi melkein joka keittokirjassa on Banana Splitin ohje? Ja jos ei osaa tehdä suklaafondyeta ilman ohjetta, ei ehkä kannata aloittaakaan. 

TUOMIO:

Muutaman ohjeen nappasin arkiruoaksi (en Banana Splittiä) ja kiertoon. 

 

Antti Vahtera & Visa Nurmi: Sekametelisoppaa

 

KUKA?

"Tunnetun ruokakirjailijakaksikon Antti Vahteran ja Visa Nurmen keittiöstä kuuluu kummia. Herrat pistävät luudat heilumaan ja tarjoilevat nyt täysin uudenlaista sekametelisoppaa!"

MITÄ?

Kaverit mainostavat tarttuneensa kauhanvarteen uusin riuskoin ottein: "Huimapäisellä ruokaseikkailullamme siirrytään punajuuripellolta punaposkin leipomaan toinen toistansa makeampia leivonnaisia, piipahdetaan piknikiltä teurastamolle tutkistelemaan sisäelimiä ja houkutellaan ennakkoluuloisia suomalaisia näiden herkkujen pariin. Myös kummallisia makuja kokeillaan ja hyviksi havaitaan. Niiden rinnalla hajuvesi-lihapullat-yhdistelmäkin taitaa olla lällärikamaa..."

 Eli siis todella ruokakirjasta löytyy kaikkea niin hyvässä kuin pahassa. Toisaalta tarjontaa riittää ja kaikille on varmasti jotain, mutta toisaalta kirjasta puuttuu minkäänlainen johdonmukaisuus. Toisaalta ruokakirjasta löytyy ravintolatasoisia annoksia, toisaalta yhtäkkiä hypätään lastenkutsuille, jossa tehdään "nakit ja muusi-synttärikakku". Omat kappaleensa ovat saaneet perinteiset salaatit, kalat, pasta ja leivonta, mutta menossa mukana on myös punajuuri, kotiruoka sekä erikoiset piperrys (joka yhtäkkiä sisältää nimensä mukaisesti pientä piperrystä) sekä kummallisia makuja (joka taas ei nimensä mukaisesti sisältää ohjeen mm. perinteiseen linnapaistiin). 

 

HÄH?

Laitan tähän vain kuvan tästä "nakit ja muusi-synttärikakusta".

TUOMIO:

Eteenpäin. 

Valio: Makujen juhlaa

KUKA?

Takakansi sen jo kertoo: "Tämän kirjan on tehnyt Valion koekeittiö. Se tutkii Valion markkinoimien tuotteiden käyttöominaisuuksia ruoanvalmistuksessa ja kehittää uusia ruokaohjeita. Työn tulokset julkaistaan esitteinä ja kirjoina, joita voi tilata Valiosta." En tiedä toimiiko homma edelleen samoin, tämä kirja on ilmestynyt 1989. 

MITÄ?

Kirja sisältää Valiolle tuttuun tapaan perussimppeleitä, helppoja ohjeita. Kategorioita on salaatit, alkuruoat, keitot, pääruoat, lisäkeruoat, pikkulämpimät, kastikkeet, suolaiset leivonnaiset, makeat leivonnaiset, jälkiruoat, jälkiruokakastikkeet sekä juomat.

HÄH?

Keittokirja on suhteellisen pieni, mutta painopiste on kohdennettu: pääruokia löytyy n. 10, mutta lisukekastikeita kokonaiset 18 (!). Näissä on vara valita: Curry-pähkinäkastike, appelsiini-juustokastike, appelsiini-kermakastike, curry-ananaskastike, fetakastike, lämmin tartarkastike, katajanmarjakastike, sienikastike, juustokastike, katkarapukastike, yrttikastike, simpukkakastike, rosépippurikastike, sahramikastike, hollandaisekastike, béarnaisekastike, tartarkastike, choronkastike. 

TUOMIO:

Olen jopa kokeillut jo kirjasta reseptiä, Broileria appelsiini-kermakastikkeessa. Kuitenkin, kiertoon. 

Jyrki Sukula: Kaikilla mausteilla

KUKA?

Jyrki Sukulalla (siis sillä nykyään Kuppilat kuntoon-Jyrki Sukulalla) oli aikanaa 90-luvulla tv-ohjelma Kaikilla Mausteilla. Hämärästi tuon ohjelman muistan, enemmänkin Sukula tuli minulle tunnetuksi Kokkisodasta. 

MITÄ?

Ohjeet on koottu yksi ruokalaji kerrallaan lisukkeineen, kyljessä jokaiselle ruokalajille oma viinisuositus. Sukula itse mainostaa kirjan pyrkivän noudattamaan tv-ohjelman henkeä (valitettavasti en muista tässä nyt kertoa millainen se henki on ollut) ja reseptien olevan sellaisia, ettei erityisiä keittiötaitoja vaadita, eikä raaka-aineiden hankkiminen pitäisi nolla kohtuuttoman vaikeaa. 

HÄH?

Joo ei ole kohtuuttoman vaikeaa, mutta kuka kotikokki alkaa oikeasti väkertämään esim. kirjasta löytyviä linnunmaksamoussea viinirypälehillokkeella tai paistettua kateenkorvaa? Sitten kuitenkin kirjasta löytyy myös järin arkisia ohjeita, kuten haukipullia, sienipinaattilasagnea, savusipulikeittoa ja keitettyjä lihapullia kapriskastikkeella. Reseptit on höystetty Sukulan huumorilla, joka naurattaa niitä joita naurattaa. 

TUOMIO:

Mistä lie kirpputorilta tämänkin olen haalinut, muutama ohje talteen (taisi yksi olla ne haukipullat) ja kiertoon.

Taina Salovaara: Ruokia rakkaudella

KUKA?

Kirjan prologista selviää, että Taina Salovaara on (tai oli ainakin tämän keittokirjan ilmestyessä vuonna 2008) Anna-lehden ruokatoimittaja. En olisi tiennyt, tosin en kuulukaan Anna-lehden lukijakuntaan. Minulle kirja on eksynyt (taas vaihteeksi) kirpputorin kautta. 

MITÄ?

Salovaara itse kertoo, että kirjaan on koottu ideoita ja ohjeita suomalaisen ruokavuoden jokaiselle sesongille. Näitä sesonkeja on yhteensä 22, enkä jaksa alkaa niitä kaikkia luettelemaan, tyydytään vain toteamaan, että Annan lukijoilla tuntuu olevan kaikenmaailman aiheita juhlaan.

HÄH?

No sen verran mainitsen kyllä, että juhla-aiheen "Nautintoja rakastuneille" alta löytyy lista raaka-aineista, joilla mm. pidetään mieskuntoa yllä. Toisaalta piristävää saada uutta tietoa, vai tiesittekö te, että syötävät kukat lasketaan afrodaalisiin ruokiin, koska kukat ovat kasvien "sukupuolielimiä"? No en minäkään. 

Lopusta löytyy myös yllätys, jonka itse huomasin vasta äsken vahingossa sivua kääntäessäni: aakkosellisen-, aiheenmukaisen- sekä juhla-aiheen mukaisten hakemistojen jälkeen löytyy vielä bonuksena kannessa olevan Tomaatti-mozzarellakakun ohje. Jos ei ole tarkkana, niin tämä ohje menee ihan ohi. 

TUOMIO:

Nappaan muutaman reseptin talteen ja laitan kirjan kiertoon.  

The Hummingbird bakery: Leivonnaisia herkkusuille - kuuluisan konditorian suosikkireseptit

KUKA?

Tätä Gummeruksen vuonna 2011 julkaisemaa, Englannissa sijaitsvan The Hummingbird Bakeryn leivontakirjaa olen kerennyt ylistämään jo useaan otteeseen, jopa täällä blogissa asti. Kirjan olen ostanut noin vuosi takaperin Prisman alennusmyynnistä 9,95 eurolla ja kirja on kyllä jokaisen sentin arvoinen. 

MITÄ?

Kirjan ohjeet on jaettu kuppikakkuihin, kakkuihin, piirakoihin, brownieihin ja patukoihin, muffinsseihin sekä cookiehin. Inspiraatio konditorian tuotteisiin sekä tämän kirjan resepteihin on haettu Amerikasta, eikä ihme: jos jotakin, niin jenkkiläiset osaavat kyllä leipoa. Joten jos olet innostunut jenkkityylisestä leivonnasta (kuppikakuista, juustokakuista, brownieista...) suosittelen kokeilemaan tätä kirjaa. 

HÄH?

Itse olen kirjasta kokeillut jo hasselpähkinä-suklaakuppikakkuja (taivaallisia) sekä mustikkakakkua, joka oli niin hyvää, etten todellakaan enää koskaan ikinä tee mustikkakakkua millään muulla ohjeella. 

TUOMIO:

Loputkin kirjan reseptit houkuttelee, joten kunhan aikaa on, tahdon kokeilla ne kaikki! Tästä kirjasta en todellakaan luovu. 

Hyvää ruokahalua! Parhaat kasvis- kana- ja kalaruoat

KUKA?

Tämän Suuren suomalaisen kirjakerhon vuonna 2004 ilmestyneen keittokirjan on toimittanut Anna-Maija Tanttu, mutta ohjeet ovat lukijoiden omia ja jokaisen ohjeen alta löytyy reseptin lähettäjän nimi ja kotipaikkakunta. Tämän johdosta kirjan 560 reseptiä ovat pääsääntöisesti koko perheen arkikokkailuun, vaikkakin joitakin vaativampiakin reseptejä kirjasta löytyy. 

MITÄ?

Reseptit on jaettu kolmeen pääluokkaan kasvisruoat, kalaruoat ja kanaruoat, vaikkakin kirjan lopusta löytyy myös muutama resepti soijavalmisteille. Nämä kolme pääluokkaan on vielä alajaoteltu useisiin eri luokkiin, kuten mm. salaatteihin, keittoihin tai hilloihin. 

HÄH?

Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, hyvin harvasta kirjan reseptistä on valokuvaa. Kirjan takakannen kuvauksen perusteella kirja sisältää 560 reseptiä, mutta kuitenkin vain 45 valokuvaa. Joten vaikka ohjeita on paljon ja monet näistä vaikuttavat hyvin käyttökelpoisille, alkaa kirjan selaileminen jossain vaiheessa puuduttaa. Se mikä minulla herättää sekä ruokahalun että kokkausinnon, ovat hyvin taitettu kirja, helpot reseptit mutta tärkeimpänä houkuttelevan näköiset kuvat. 

TUOMIO:

Minulle tämä kirja on eksynyt (jälleen kerran) kirpputorin kautta, mutta muutaman ohjeen talteen kirjoitettuani laitan kirjan kiertoon. 

Curryruoat

KUKA?

Tämä on toinen edellisessä postauksessa mainitsemistani omistamistani Otavan kirjasarjan keittokirjoista. Tämänkin kirjan olen ostanut jostain alelaarista 3 eurolla. 

MITÄ?

Tässä kirjassa reseptit on jaettu osioihin kasviscurryt, kala- ja äyriäiscurryt, lihacurryt sekä lisäkkeet ja chutneyt. 

HÄH?

Täytyy sanoa, että vaikka yleensä olen minulle tarjotuista curreista pitänyt, tästä kirjasta löysin hyvin vähän kokeiltavia reseptejä. Tämäkin kirja vilisee erikoisia raaka-aineita eikä minulla ainakaan ole aikaa metsästää sarviapilan siemeniä tehdäkseni yksinkertaista lammascurrya. 

TUOMIO:

Aion kuitenkin kokeilla muutamaa ohjetta, kuten ananaspossua kookoskastikkeessa ja pähkinäistä porsascurrya perunoiden kera ja sitten pistän kirjan kiertoon.

Lähi-idän keittiö

KUKA?

Olen joskus ostanut tätä vuonna 2008 ilmestynyttä Otavan kirjasarjaa (johon kuuluu lähi-idän keittiön lisäksi curryruoat, kalat ja merenantimet, makeat herkut, makeat ja suolaiset muffinit, pastat, suklaaherkut, tapakset ja antipastot sekä thairuoat) kahden kirjan verran, kumpasenkin 3 euron alehintaan. Turhaan! En ole tästäkään kirjasta koskaan mitään kokannut.

MITÄ?

Nyt kun kuitenkin olen ottanut urakakseni siivota keittokirjahyllyäni ja pistää turhat kirjat menemään (jotta voin hyvällä omallatunnolla ostaa uusia :D), olen tutkinut tätäkin kirjaa hieman tarkemmin. Reseptit on jaettu mezeihin ja keittoihin, kasvisruokiin, liha- ja kalaruokiin sekä jälkiruokiin ja juomiin. Lopulta kuitenkin löysin kirjasta kokeilunarvoisia juttuja. Kirjassa on hyvä pitaleipien ohje. Olen joskus nuoruudessani tykännyt kikhernepullista, joten kikhernepyöryköitä chilidipin kanssa aion jossain vaiheessa kokeilla. Jälkiruoista löytyi mielenkiintoinen jogurttihyytelö sahramilla maustettuna. Kirjassa on myös pari käyttökelpoisen kuuloista lammasreseptiä.

 

HÄH?

Kirja vilisee niin erikoisia raaka-aineita, että vaikka sellaisia suomesta saisikin, minun arjellani sellaisia ei ole aikaa metsästää. Minulle kaikki ruokaan tarvittavat pitää löytyä lähikaupasta.

TUOMIO:

Kokeilunarvoisia juttuja löytyi, mutta ne testattuani kirjani saa päätyä seuraavalle kotikokille.

Tammen uusi keittokirja

KUKA?

Joskus blogissani kirjoittelin keittokirjojen keräilystäni ja olen miettinytkin josko tätä keräilykokoelmaa pitäisi tännekin päivittää. Joten tässä tämä tulee. Päätin aloittaa tämän homman ihka ensimmäisestä keittokirjastani, jonka olen aikanaan (joskus reippaat 10 vuotta sitten jo) saanut isältäni joululahjaksi. Tuolloin loukkaannuin, nykyään ole kiitollinen. 

Tammen uusi keittokirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1997 ja kuvastaa kyllä aika hyvin ajan henkeä. Tsekatkaa vaikka tuo kannessa oleva valokuva, josta tulee jotenkin vanha Pirkka-mainen fiilis, kaikki mahdollinen ähdetty samaan kuvaan ja valloillaan on kauhea lavastuksen meininki. Kirjan sisältä taas ei ole löydettävissä yhtäkään valokuvaa, joitakin mustavalkoisia piirustuksia tosin siellä täällä, jotka joskus kuvaavat annosta, joskus sen yksittäistä raaka-ainetta ja joskus ei saa mitään käsitystä siitä mitä piirustus tekee siinä nimenomaisessa kohdassa. 

MITÄ?

Sivuja kirjassa on liki 400 ja reseptit ovat peruskauraa "joka kodin keittokirjan"-tyyliin. 

HÄH?

Lisänä (tosin liekkö tarpeellisena) kirjasta löytyy selostukset eri ruoanvalmistusmenetelmistä, ateriasuunnittelusta sekä kattauksista. Ehkä nuo ruoanlaittotavat helpottavat aivan uusavuttominta kokkaajaa, ehkä olisivat reipas 10 vuotta sitten helpottaneet minuakin, jos olisin viitsinyt kirjan avata. Ateriasuunnittelun osalta ohjeet ovat "huolehdi, että ruokalajit sopivat yhteen" (No shit!) ja kattaukset on havainnollistettu piirroksin. Näitä lisäjuttuja en ole koskaan käyttänyt, mutta jonkun verran olen kirjasta kokannut perusruokaa, varsinkin aikana ennen tätä blogia. Makkarakastikkeen teen edelleen tämän kirjan ohjeella. 

TUOMIO:

Kirja ei ole edelleenkään mitenkään innostava, eikä se inspiroi kokkaajaa kehittelemään mitään uutta tai selaisemaan kirjaa huvin vuoksi ja ahmimaan reseptejä ja (puuttuvia) ruokakuvia. Eikä kirjaa kyllä oikein enää mistään saakaan, huuto-netti ja antikvariantit tarjoavat joitakin kappaleita. Mutta ensimmäisenä keittokirjanani olen tämän päättänyt säilyttää - eikä se ole kyllä ole pettänytkään.