Sivut

lauantai 25. syyskuuta 2010

Tomaattinen possukastike

Syysflunssa on epämukava juttu. Varsinkin kun joutuu tekemään 9 tunnin työpäiviä eikä pysty jäämään sairaslomalle. Tällä hetkellä olisi mahtavaa vain vetäytyä vällyihin ja sulkea koko maailman äänet pois. Mutta ei vain voi. Niin ja ruokaakin pitää aina välillä laittaa. Meidän on pitänyt jo varmaan viisi päivää syödä hernekeittoa, mutta joka aamu on keittiöstä kuulunut "niin ne herneet! Hitto ne herneet!" Joten sitä tulossa varmaan sitten, kun Pekoni joskus tosiaan muistaa ne herneet jo illalla. 

Seuraava kastike on valmistettu jääkaapin jämypaloista. Hyvää se oli silti. 



500 g marinoimattomia possunsuikaleita
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
suolaa
mustapippuria
kirsikkatomaatteja maun mukaan
tomaattisosetta
ketsuppia
bbq-kastiketta

Kuullota sipulit öljyssä. Lisää possusuikaleet ja paista kunnes ruskistuneet. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Murskaa päälle pari valkosipulinkynttä. Kääntele hieman.Puolita kirsikkatomaatit ja lisää pannulle. Anna hautua, jotta tomaatit pehmenevät. Lisää pannulle tomaattisosetta, ketsuppia ja bbq-kastiketta oman maun mukaan ja anna hautua vielä hetki. Tarjoa riisin kanssa. 





Valitettavasti Blogger on mennyt jostain syystä uusimaan tuon kuvien lataamishomman eikä se nyt pelitä ollenkaan - syytä en tiedä, minä en osaa näitä tietokoneita. Mutta kuvia tulee siis joskus myöhemmin, jahka saan selvitettyä tämän mysteerin.  


Edit - Oppii se vanha koirakin uusia temppuja :D

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Tomaatti-mozzarellavihersalaatti

Blogin uusi ilme hivelee ainakin minun silmääni (olenhan mahtavalla piirustustaidollani sen tehnyt ja Pekoni sen kasaan värkännyt), mutta mitä mieltä lukijat ovat? Olisi mukava kuulla kommentteja? Kuvahan näyttää aivan ala-asteelaisen piirtämältä, sitä on turha sanoa, sillä minähän piirrän yhtä taitavasti kuin yksivuotias. Lukion kuvaamataidosta (jota kävin juuri sen yhden pakollisen kurssin) sain numeroksi kasin, mikä johtui varmaan aikalailla kutakuinkin siitä, että äiti teki kaikki työni. Kiitos äiti, tyttärestäsikin tuli aikoinaan ylioppilas :)

Tämän salaatin olen tehnyt jo joskus kesällä kaapista löytyneistä tavaroista, mutta jostain syystä kuvat ovat jääneet kameraan pyörimään. Mutta laitetaan nyt.


2 annosta

jäävuorisalaattia
rucolaa
mozzarellaa
kirsikkatomaatteja
mustapippuria
pieni tilkka öljyä
1 tl sitruunamehua

PINNALLE:
herneenversoja

Revi jäävuorisalaatti ja rucola suikaleiksi, viipaloi mozzarella, puolita kirsikkatomaatit ja sekoita keskenään tarjoiluastiaan. Rouhi päälle mustapippuria maun mukaan, lorauta pieni tilkka öljyä sekä n. teelusikallinen sitruunamehua kirpeyttä antamaan. Sekoita. Lisää päälle herneenversoja. 

maanantai 20. syyskuuta 2010

Pekonia ja porkkanaa, osa 1...

Niinhän siinä aina käy; kun tarpeeksi kuulee sitä nalkutukseksi (!) kutsuttua kommunikointia, niin kyllä alkaa viimein tapahtumaan. Meillä tänään oli kyseessä pitkään työn alla ollut projekti ihka omannäköisen blogipohjan tekemisestä. Porkkana suuressa taiteellisuudessaan suunnitteli (ja toteutti) suunnattoman projektin tehdä nuo "omakuvat" tuonne vasemmalle, ja itselleni lankesi pikkuhomma, eli Bloggerin asetusten tutkiminen, ja taustan määrittäminen Bloggerin mittasuhteiden mukaan. niin, ja tietty asentaminen..

Tässä tämä meidän yhteinen taideteos nyt on; kommentteja ja parannusehdotuksia otetaan kyllä vastaan, mutta niiden toteuttamiselle en anna mitään lupausta.... o:-)

perjantai 17. syyskuuta 2010

Sitruunainen curry-paprikasalaatti

Sanotaan että parhaat ruoat tulevat aina kokeilemalla. Tällä kertaa pääruoka oli jo tiedossa, mutta maksapihvit ja perunamuusi mielestäni vaativat rinnalleen jotain raikasta salaattia. Ja eikä muuta kuin kaivamaan jääkaappia, ja katsomaan mitä sieltä löytyy. Keltaista paprikaa, ja .... keltaista paprikaa. Hmm, aletaanpa improvisoimaan.

1 - 2 keltaista paprikaa
2 rkl sitruunamehua
½ tl currya
½ tl basilikaa

Suikaloi paprika noin ½ cm levyisiksi suikaleiksi. Laita kaikki ainekset kannelliseen muoviastiaan. Sulje kansi ja ravista voimakkaasti että mausteet sekoittuvat paprikaan. Anna mausteiden imeytyä hetki ennen tarjoamista.


Makua voit muutella vaihtelemalla mausteiden määrää. Itse esimerkiksi pidän siitä että sitruuna ja curry tuovat melko vahvan vivahteen paprikan makuun.

torstai 16. syyskuuta 2010

Kalakeitto

Kalaprojekti jatkuu taas: tämä on laskettavissa myös minun lyhyellä matikallani, ettemme todellakaan syö kalaa edelleenkään kahdesti viikossa. Sen verran annan meille kyllä pisteitä kotiin, että aikaisemmin tekemääni Manteliseitä olemme kyllä syöneet useammin tässä välissä. Mutta silti se on liian vähän ja silti sitä kalaa pitäisi lisätä. Kuka tällaisiakin sääntöjä on mennyt keksimään (ja miksi minä olen niin tyhmä että päätän niitä noudattaa), häh???

Mamoilen edelleen, ja jatkan seitillä. En tiedä mikä olisi seuraava turvallinen kala, jolla voisi jatkaa, olen hieman kalafobikko edelleen. Pekoni toivoisi jo kovasti, että kokeilisin lohta (se pentele tykkää siitä paljon), mutta en tiedä olenko vielä henkisesti valmis. Ehkä jos tekisi uudenvuodenlupauksen, että ensi vuonna maistan lohta. Seuraavana vuonna voisi maistaa sitten vaikka muikkuja. Ehkä. 

Olen myös tainnut muutaman kerran mainita, että koska jokapaikassa näkee ns. 2000-luvun ruokaa, olen siihen lopen kyllästynyt ja koitan suosia vanhoja, perinteisiä reseptejä. Niinpä lähdemme tälläkin kertaa liikkeelle sellaisella. Ruoalla, jota minä olen syönyt lapsesta asti ja joka on takuuvarmasti hyvää. Eikä pelottavaa.  


5 - 6 perunaa
1 sipuli
4 dl vettä
n. 5 maustepippuria
n. 5 valkopippuria
500 g seitä
4 - 5 dl maitoa
nippu tilliä silputtuna
1 - 2 rkl voita
3/4 tl suolaa

Kuori ja lohko perunat sekä sipuli. Kiehauta vesi, lisää peruna- ja sipulilohkot sekä pippurit. Keitä n. 10 min. Lisää paloitellut kalat ja keitä hiljalleen 10 min. Lisää maito ja lopuksi tillisilppu ja voi. 

tiistai 14. syyskuuta 2010

Paholaisen piirakka

Joku kirjoitti jossain, että tämä nyt on nähty jo vaikka missä blogissa, mutta että tekipä kuitenkin. Minä taas ajattelen, että jos jokin on nähty jo vaikka missä blogissa, sen täytyy tarkoittaa sitä, että kaikki ovat tykänneet, joten teen sitä todellakin. Joten tämä postaus ei tarjoa mitään uutta, sillä tämä nyt on nähty jo vaikka missä blogissa, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin. Meidän blogissa tätä ei ole vielä ainakaan nähty. 

Kaikki kehuivat tätä hyväksi. Noo, en minä nyt niin tiedä. Kyllähän tämän napaansa veteli, mutta kenties Marianne-karkit eivät ole koskaan olleet niitä minun suurimpia lemppareitani. Ehkä nämä pitäisi syödä niinkuin ihana pikku Miina teki käydessään äitinsä kanssa meillä kylässä: palanen vaan käteen ja nuolemaan pelkkää kuorrutetta!



uunipellillinen

POHJA:
5 dl vehnäjauhoja
4 3/4 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
1 dl kaakaojauhetta
50 g margariinia
2 ½ dl vettä
3 munaa

KUORRUTUS:
500 g tomusokeria
70 g margariinia
4 rkl maitoa
2 tl vaniljasokeria

PÄÄLLE:
mariannecrushia

Sekoita pohjan kuivat aineet. Lisää sekaan sulatettu margariini ja vesi. Vatkaa 2 min. Lisää munat ja vatkaa vielä 2 min. Levitä pellille leivinpaperin päälle mariannecrushia. Valuta päälle taikina ja paista 200 asteessa n. 20 min. Valmista kuorrutus: Sekoita sulatettu margariini ja muut aineet. Levitä jäähtyneelle pohjalle. Ripottele pinnalle reilusti mariannecrushia. 


Täytyy sanoa, että piirakan nimi on myöskin aivan hazardi, sillä tämä ei ole paholaista nähnytkään! Mutta loppujen lopuksi, murentakaan ei kyllä yli jäänyt! 

Nyt jatkan viikon ainokaisen vapaapäivän viettoa ja pakenen takaisin vällyjen väliin. Lauantaina kävimme katsastamassa mutsin kanssa Prinsessa-elokuvan (ostin liput netistä, johon rävähti yhtäkkiä teksti "tämä on Finnkinon yllätyshinta, osta liput 3 €/kpl - ei haitannut :D) ja sunnuntai-maanantain matkustin koulupäivän takia taas 600 km junalla, jonka ajan kuvittelin saavani nukkua, mutta teinilauma päätti toisin - ensin laulettiin maan korvessa ja sen jälkeen alettiin pelata lentopalloa! Minun päähäni pallo ei lentänyt, mutta viereisen herran nupista se kimposi kertaalleen! Joten olen mielestäni leponi ansainnut ;D

  Lähde: Pöytä kahdeksalle-blogista.

torstai 9. syyskuuta 2010

1000

Aloitteleville bloggaajille (tai ainakin meille) on jo hieno saavutus, kun blogissaan on vierailtu tuhat kertaa. Kiitos vierailijoille siitä. Kommentointi on jäänyt vähäiselle, joten nyt vain rohkeasti! Kommentit ja vinkit ovat aina mukavia yllätyksiä!
Varsinaiseen bloggailuun palataan taas, jahka elämä hieman rauhoittuu :)

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Virallinen juoma joka maistuu ei miltään

Pekonin kanssa ollaan molemmat suuria kahvi-ihmisiä. Aamulla ei tapahdu mitään ennen vähintään kahta kuppia vahvaa kahvia. Valitettavasti illasta juotu kahvi takaa sen, että tapahtuu kaikkea - minä olen pirteä kuin maantiekiitäjä. Silti illasta tekisi aina mieli jotain kuumaa, eikä aina viitsisi juoda lämmintä mehua tai glögiä. Niinpä olen päättänyt yrittää oppia juomaan teetä!

Olen aina ollut aika lailla samaa mieltä, kuten Laura Malmivaara elokuvassa Kuutamolla: tee on kuin työntäisi kielensä ulos sateella! Inhoan teen perusmakua, koska se ei maistu oikeastaan millekään. Tai no, teelle. Miten se voi kenenkään mielestä olla oikeasti hyvää??

Aloitin kokeiluni mansikkateellä, koska ajattelin, että se maistuisi ehkä vielä vähän mehulle ja olisi turvallinen vaihtoehto. Mutta vaikka kuinka nussuttelin sitä teepussia sinne veteen niin ei siitä mitään makua kyllä irronnut! Haju oli mansikan, mutta kun hörppäsin kupista niin mikä siinä oikein maistuikaan?? Ei mikään! Eli tee! Yöh. Tee on virallisesti juomaa joka maistuu ei miltään! 

Pekoni taas yksi maanpetturi: se sitten niinkuin juo ihan mielellään teetäkin. Vasemmalla siis Pekonin perus Earl Crey ja oikealla minun mansikkateeviritys.

Jätän taas teekokeiluni vähäksi aikaa ja palaan astian äärelle, jahka traumani on hieman laantunut. Tai kun univelkani alkaa taas iltakahvijuomisen vuoksi kasaantua niin pahasti, että meinaan nukahtaa pystyyn. Siihen asti: hei sun heiluvilles, tee! 

Ja lopuksi: jos jollakin on jokin vinkki, jolla teen saa maistumaan ei teeltä (eikä se, että lakkaa juomasta teetä), otan vihjeitä mielelläni vastaan!