Sivut

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Jogurttibrowniet

Rakastan vanhoja, pieniä kirjastoja. Tahtoisin elää vielä sitä aikaa, kun kirjastoauto kiersi ympäriinsä. Inhoan tätä "keskittämis-aikaa", jolloin kaikki pieni ja sievä lakkautetaan ja tilalle tulee suurta ja kolhoa. Nykyään kun melkein kaikki on tarjolla melkein 24/7, pienet asiat unohtuvat eikä enää todella tiedä mitä oikeasti haluaa. Isoissa kirjastoissakin iskee pakokauhu ja yltäkylläisyyden tunne - kun voi lainata mitä vain, ei osaa lainata enää yhtään mitään. Siksikin rakastan pieniä, vanhoja kirjastoja - kun tarjontaa on vähän, sieltä voi oikeasti tehdä hienoja löytöjä. 

Vaikkakin opinnäytetyön pakottamana lähdin kirjastoon, intouduin lääketieteen sijaan kiertelemään lähestulkoon kaikkia muita hyllyjä ja löysin itseni viimein selailemasta ruokakirjoja. By the way, rakastan myös vanhoja ruokakirjoja. Kaikkein parhaita ovat 70-80-lukujen keittokirjat, joihin on jo ilmestynyt värillisiä valokuvia, mutta joiden reseptit pysyvät silti tuikitavallisina. En pidä nykyajan keittokirjoista, joissa tekeleillä yritetään prassailla, eikä perinteisiä reseptejä tunnu löytyvän enää mistään. Koska kaikki nykyään tekevät näitä "moderneja, 2000-luvun keitelmiä", ovat vanhat ja perinteiset ruoat jotain erilaista ja uutta. Tykkään myös vanhoista kirjoista, joissa kaikki reseptit on sullottu samaan - nykyään täytyy ostaa kymmenen kirjaa, jotta saa kaikenlaisia reseptejä antipastoista jälkiruokiin, eikä sekään meinaa riittää (kirjat ovat lisäksi niin lisuja, että hyvä jos niihin on jaksettu tusinaa reseptiä väkertää). Koska näitä vanhanmallisia kirjoja ei enää mistään meinaa saada, ovat kirjastot kokkikirjojen keidas. 

Tällä kertaa intouduin lainaamaan suomeksi -99 ilmestyneen, Otavan Pikkuleipiä-kirjan (englanninkielinen alkuteos: Cookies! A Cookie Lover's Collection, -94) ja väkersin kirjasta heti parkkipaikalla ostoslistan ja intouduin illalla väkertämään jo ensimmäistä testierää. Pikkuleipiä-kirjan valintaan vaikutti muuten myös se, että lupauduin leipomaan keksejä Pekonin veljen nelikymppisille elokuulle. Tässä siis nyt testaillaan erilaisia keksireseptejä, vaikkakin eilinen olikin harha-askel ja leivoin kirjasta jotain aivan muuta ;)

uunipellillinen

6 dl sokeria
5 dl maustamatonta kevytjogurttia
6 munaa
2 ½ dl voita tai margariinia, pehmennettynä
180 g taloussuklaata, suletettuna ja jäähdytettynä (itse käytin maitosuklaata, koska tumma suklaa on mielestäni hieman liian ötelöä)
2 tl vanilliinisokeria
5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl leivinsoodaa
½ tl suolaa

KUORRUTUS:
5 dl taloussuklaata, rouhittuna (tähänkin käytin maitosuklaata)
1 dl maustamatonta kevytjogurttia

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Vatkaa sokeri, jogurtti, munat, voi, sulatettu suklaa ja vanilliinisokeri suuressa kulhossa sähkövatkaimen keskinopeudella huolellisesti sekaisin. Lisää jauhot, leivinjauhe, leivinsooda ja suola ja sekoita hitaalla nopeudella tasaiseksi taikinaksi. Levitä seos leivinpaperoidulle pellille. Paista leivonnaista 30 - 35 min tai kunnes kakun keskelle painettuun tikkuun ei tartu mitään. Anna jäähtyä kunnolla. 
Sulata suklaa pienessä kattilassa miedolla lämmöllä. Sekoita koko ajan. Ota kattila liedeltä, lisää jogurtti suklaaseen ja sekoita sileäksi. Levitä kuorrutus tasaisesti kakun päälle.


keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Mintun lasagne

Koska olen vielä aika huono ruoanlaittaja (ruoka maistuu ihan hyvälle, mutta en osaa kikkailla ja olen usein perilaiska), olen enemmän kuin iloinen kun joku antaa minulle kokkaukseen liittyviä vinkkejä. Kaikista eniten kuitenkin arvostan vinkkejä, jotka saan ihmisiltä, joita arvostan tässä elämässä eniten - ystäviltäni. Joten kun Minttu viimein ravisteli minua ("lopeta nyt hemmetti se valmislasagnen väkertäminen"), otin innoissani hänen lasagnereseptinsä vastaan ja päätin kokeilla. Hieman enemmän vaivaa, kenties hieman enemmän rahaa kuin valmispaketin kanssa taiteiluun, mutta - huomattavasti enemmän makua. Tästä lähtien tässäkin porukassa syödään vaan ja ainoastaan kotikutoista. 


JAUHELIHAKASTIKE:
2 sipulia
3 - 5 valkosipulin kynttä oman maun mukaan
500 g jauhelihaa
2 lihaliemikuutiota
suolaa
mustapippuria
oreganoa
400 g tomaattimurskaa

VALKOKASTIKE:
5 rkl voita
0,8 dl jauhoja
1 l maitoa
300 g juustoa
suolaa
viherpippuria

PÄÄLLE:
juustoraastetta

Kuullota sipulit ja valkosipuli sekä ruskista jauhelihan kanssa. Lisää mausteet ja tomaattimurska. Anna kiehua kasaan. Kypsennä voi ja jauhot. Lisää maito sekä juustokastike. Mausta suolalla ja viherpippurilla. Kaada lasagnevuokaan ensin jauhelihakastiketta, sitten juustokastiketta ja niiden päälle levyt. Jatka samoin kunnes vuoka on täynnä. Levitä päälle juustoraastetta. Paista 200 asteessa noin tunti. 

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Valkosuklaa-mustikkapalat

Seuraavaa jälkiruokaa oli mahdoton vastustaa. Koska ruoanlaittoharrastukseni ja varsinkin tämä bloggausharrastukseni on vasta alkutekijöissään (Pekonilla se on vielä lähtökuopissaan), en ole vielä kauheasti kerennyt surffata ja selailla toisten ruokablogeja, kaikki aika ja keskittymiskyky on mennyt tämän oman hallitsemiseen ja kaikkien näppäimien ja toimintojen opettelemiseen. Kyllä, olen "videosukupolvea", mutta en ole mikään video! ;D Joten kun tänään aikani kuluksi innostuin selailemaan kaiken maailman blogeja, törmäsin tähän yhteen, joka oli pullollaan mahtavia reseptejä, ja mikä parempaa, vielä mahtavampia kuvia! Joten kun törmäsin näisin mustikkapaloihin, en vain voinut vastustaa. Lähdin kauppaan ja aloin leipomaan. Omat kuvani eivät ole yhtä hienoja ja ihanan kesäisiä kuin alkuperäisessä, mutta piirakka oli huisin hyvää. Nam :)



uunipellillinen


4 munaa
2 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 dl vispikermaa
100 g maitorahkaa
1 1/4 dl juoksevaa huoneenlämpöistä margariinia
2 dl mustikoita
½ rkl perunajauhoja
½ rkl sokeria

PÄÄLLE:
260 g valkosuklaata

Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä jauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Vatkaa kerma ja maitorahka tasaiseksi. Lisää jauhot, rasva ja kerma-maitorahka munavaahtoon ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kääntele perunajauhot ja sokeri mustikoiden sekaan. Lisää mustikat taikinaan kevyesti lusikalla käännellen. Älä vatkaa. Kaada leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 175 asteisessa uunissa alimmalla tasolla vajaa puoli tuntia. Jäähdytä piirakka hyvin. Sulata valkosuklaa (alkuperäisen ohjeen mukaan 200 g, minä laitoin 260 g) mikrossa puoliteholla n. 30 sek kerrallaan ja sekoita. Kun suklaa on kokonaan sulanut levitä se jäähtyneen piirakan päälle. Leikkaa piirakka annospaloiksi ennen kuin suklaa on kokonaan kovettunut, muuten suklaakuorrute murtuu leikatessa. Anna jähmettyä viileässä. 


... Ja jonnekin ne ruoat ovat taas hävinneet. En kyllä yhtään tiedä minne ;)

Lähde: Ruokaohjeita ja herkkuja à la Marie

Porkkanan kanakastike

Oikeudenmukaisuuden nimissä, koska edellinen postaus sisälsi suoria viittauksia  Putouksen Marja Tyrniin, on tässä postauksessa kerrottava hieman Kete Rahkosesta, sillä kannatimme myös häntä viimeisille metreille asti. Valitettavasti Putouksen varsinaiset jaksot jäivät meiltä jostain kumman syystä kokonaan väliin (Pekonin nyt vielä ymmärränkin, vaikka huumorin ystävä hänkin, mutta minä vanhana teatteriharrastajana häpeän ja syvästi), mutta uusinnat seurasimme tiiviisti ja nyt olemme ylpeitä Putous-dvd:n omistajia. Alusta asti (siis uusintojen alusta asti) meidän molempien suosikkihahmot olivat selvillä - Kete ja Marja - emmekä olleet törmänneet vielä tähän "Marja Tyrni-vöyhötykseen", joka olisi vaikuttanut mielipiteisiimme. Tiesimme tosin, että Tyrni voitti. Kete "isäsä poika" kuitenkin antoi mahtavan vastuksen ja nauratti meitä loppuun saakka. Niinpä Keten kunniaksi, piimää, pontikkaa ja penalty shot! Näistä minulle tuttuja ovat piimä ja pontikka, joskus ehkä ansaitsisin myös penalty shotin ;D

Mutta se Putouksesta. Tämä Marja Tyrnin "tortun kostuttaminen" ei nyt ihan varsinaisesti liity ruoanlaittoon eikä ruokabloggaukseen. Mutta kerroinpahan kuitenkin :) Nyt kaikki Kete Rahkosen vihaajat voivat kaivautua koloistaan ja käskeä minun imeä parsaa!

Njooh, aamuinen postaus sisälsi lähinnä viikonlopun juttuja, ja koska Michael Jacksonin Billie Jean ja 30-vuotisjuhlakonsertti loppui jo, aikaa on mukavasti päivitellä jo tämän päivän kokkailutkin. 



400 g hunajamarinoituja broilerin fileesuikaleita
currya
paprikajauhetta
suolapähkinöitä maun mukaan
200 g valkosipulituorejuustoa
200 g pippurituorejuustoa
ruokakermaa

Paista kypsiksi broilerin fileesuikaleet. Mausta currylla ja paprikajauheella. Lisää sekaan pieneksi murskatut suolapähkinät. Jos käytät vähän suolapähkinöitä, tarkista ruoan maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Sulata tuorejuusto vesihauteessa kattilassa, jotta se ei jäisi paakkuiseksi. Lisää ruokakerma tuorejuuston sekaan ja kiehauta. Lisää broilerit kastikkeen joukkoon. Tarjoa pastan tai riisin kera. 

Porkkanasämpylät

Viikonloppu meni taas hulinalla ohi. Perjantaina istuimme iltaa mökillä, saunoimme ja minä uskaltauduin heittämään talviturkkini 16 asteiseen järveen; laskeuduin portailla pari askelmaa, pulahdin veteen ja juoksin äkkiä takaisin saunaan. Kamalan kylmä tuuli teki myös osansa, painuimme sisään ja paistoimme makkarat takassa. Lauantaina pekoni heitti minut suoraan mökiltä töihin (näytin varmaan aika tärähtäneeltä) ja illalla kävin näyttämässä vanhalle kaveriporukalle upeita biljardinpeluutaitojani - onnistuin neljästä pelistä häviämään reiluisti vain yhden ja kolmessa muussa pussittamaan mustan kasin jo alkumetreillä. Osalla oli hauskaa ja pekoni pääsi hautaamaan kasvonsa käsiinsä. Eilinen meni jonkinmoisessa möllötyksessä sekä vastahankitun Putouksen uusintoja töllötellen. Suut makiaks koko Suomen kansa :D

Kuten kuitenkin jo aikaisemmin kerroin, sunnuntait (ja kai viikonloput yleensä) ovat ruoan suhteen pyhiä. Jos ei ole varaa mennä ulos syömään niin kotona on aina laitettava jotain erikoista. Tällä kertaa ruoka oli eilistä mureketta, mutta käärin sentään hihani ja leivoin pakkaseen sämpylöitä. Menneen elintarvikealan lakon ansiosta kauppoihin ilmestyi hetkeksi parasta ennen-päivää lähestyviä lihatuotteita pilkkahinnoin ja kunnon pihinä kansalaisena ostin pakkasen pullolleen - näinollen sämpylöistä oli syötävä suurin osa eilen. Kukaan ei kuitenkaan valittanut :)



n. 30 kpl

400 g porkkanoita
6 dl maitoa
2 ps kuivahiivaa
2 tl suolaa
4 rkl öljyä
6 dl kaurahiutaleita
n. 12 dl vehnäjauhoja

VOITELUUN:
kananmunaa

Pese, kuori ja raasta porkkanat hienoksi. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita hiiva noin kahteen desiin jauhoja, sekoita maidon joukkoon. Lisää suola, öljy ja porkkanaraaste. Lisää hiutaleet ja loput jauhot vähitellen ja alusta hyvin vaivaten taikinaksi. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa. Vaivaa kohonnutta taikinaa hetki, jaa se noin 30 osaan, riippuen sämpylöiden koosta. Pyörittele palat sämpylöiksi. Anna niiden kohota peitettynä lämpimässä paikassa n. 15 min. Voitele munalla. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla n. 15 min. 

Tuoreet, lämpimät sämpylät maistuvat runsaan voin kera :)

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Pippuriset hirvipihvit

Eilinen oli harvinaisuus. Porkkana ja minä molemmat vapaalla; Syytä pieneen juhlaan! Päätin puolestani hieman hemmotella Porkkanaa, ja pyöräyttää juhlan kunniaksi yhden omista bravuureistani; pippurisia hirvenlihapihvejä.

500g hirvenlihaa
rouhittua mustapippuria
suolaa

Leikkaa hirvi sopivan kokoisiksi pihveiksi. Nuiji pihvit puunuijalla niin, että niiden paksuus on noin 1 cm. Ripottele pintaan suolaa ja rouhittua mustapippuria, ja hiero mausteet lihan pintaan. Käännä pihvit, ja mausta toinenkin puoli. Anna mausteiden imeytyä kymmenisen minuuttia. Kuumenna paistinpannu. Paista pihvejä molemmin puolin itsellesi sopivan kypsiksi. Tarjoa esimerkiksi perunamuusin ja kasvisten kera.

Hirvipihvit nuijittuina ja maustettuina.

Pihvit paistettuina. Porkkanan kanssa pidämme kypsyysasteesta "Tosi kypsä". Paistaessa muista laittaa pihvit kuumalle pannulle, niin lihan mureus säilyy paremmin.

Ja herkullista on. Bon áppetit!

torstai 3. kesäkuuta 2010

Kiireisen miehen lämpimät leivät

Joskus vain on niin kiire että ei oikeasti ehdi laittamaan kunnollista ruokaa. Tai sitten on vaan niin laiska, että kun vaimolla on iltavuoro jonka jälkeen hän vielä käy moikkaamassa vanhaa koulukaveriaan, ei vaan viitsi kaivaa uunivuokaa kaapista tai alkaa kuorimaan perunoita, tai tehdä muutakaan ilta-aikaan liian suurta ajatustyötä vaativaa ruoan suunnittelua. Silloin kurkataan jääkaappiin, ja aletaan improvisoimaan. Tällä kertaa vuorossa oli lämpimiä leipiä a la Pekoni.

2 leipää

2 kananmunaa
puolikas paprika
2 ruispalaa
voileipämajoneesia
salaatinlehtiä

Huuhtele salaatinlehdet ja suikaloi paprika mieleiseksesi. Paista kananmunat molemmilta puolilta makusi mukaan kypsiksi. Lisää pannulle voita, ja paista ruispalat molemmilta puolilta kunnes väri alkaa tummua. Kokoa aineksista mieleisesi "hampurilaista muistuttava" leipä, ja nauti heti.

 Itse laitoin järjestyksessä majoneesi, salaatti, kananmuna, paprika, majoneesi.
Herkullista, ja ikävä kyllä *hyvin* rasvaista ja täyttävää. Tosin pitäähän sitä joskus itseään saada hemmotella. ;D