Jogurttibrowniet

Rakastan vanhoja, pieniä kirjastoja. Tahtoisin elää vielä sitä aikaa, kun kirjastoauto kiersi ympäriinsä. Inhoan tätä "keskittämis-aikaa", jolloin kaikki pieni ja sievä lakkautetaan ja tilalle tulee suurta ja kolhoa. Nykyään kun melkein kaikki on tarjolla melkein 24/7, pienet asiat unohtuvat eikä enää todella tiedä mitä oikeasti haluaa. Isoissa kirjastoissakin iskee pakokauhu ja yltäkylläisyyden tunne - kun voi lainata mitä vain, ei osaa lainata enää yhtään mitään. Siksikin rakastan pieniä, vanhoja kirjastoja - kun tarjontaa on vähän, sieltä voi oikeasti tehdä hienoja löytöjä. 

Vaikkakin opinnäytetyön pakottamana lähdin kirjastoon, intouduin lääketieteen sijaan kiertelemään lähestulkoon kaikkia muita hyllyjä ja löysin itseni viimein selailemasta ruokakirjoja. By the way, rakastan myös vanhoja ruokakirjoja. Kaikkein parhaita ovat 70-80-lukujen keittokirjat, joihin on jo ilmestynyt värillisiä valokuvia, mutta joiden reseptit pysyvät silti tuikitavallisina. En pidä nykyajan keittokirjoista, joissa tekeleillä yritetään prassailla, eikä perinteisiä reseptejä tunnu löytyvän enää mistään. Koska kaikki nykyään tekevät näitä "moderneja, 2000-luvun keitelmiä", ovat vanhat ja perinteiset ruoat jotain erilaista ja uutta. Tykkään myös vanhoista kirjoista, joissa kaikki reseptit on sullottu samaan - nykyään täytyy ostaa kymmenen kirjaa, jotta saa kaikenlaisia reseptejä antipastoista jälkiruokiin, eikä sekään meinaa riittää (kirjat ovat lisäksi niin lisuja, että hyvä jos niihin on jaksettu tusinaa reseptiä väkertää). Koska näitä vanhanmallisia kirjoja ei enää mistään meinaa saada, ovat kirjastot kokkikirjojen keidas. 

Tällä kertaa intouduin lainaamaan suomeksi -99 ilmestyneen, Otavan Pikkuleipiä-kirjan (englanninkielinen alkuteos: Cookies! A Cookie Lover's Collection, -94) ja väkersin kirjasta heti parkkipaikalla ostoslistan ja intouduin illalla väkertämään jo ensimmäistä testierää. Pikkuleipiä-kirjan valintaan vaikutti muuten myös se, että lupauduin leipomaan keksejä Pekonin veljen nelikymppisille elokuulle. Tässä siis nyt testaillaan erilaisia keksireseptejä, vaikkakin eilinen olikin harha-askel ja leivoin kirjasta jotain aivan muuta ;)

uunipellillinen

6 dl sokeria

5 dl maustamatonta kevytjogurttia

6 munaa

2 ½ dl voita tai margariinia, pehmennettynä

180 g taloussuklaata, suletettuna ja jäähdytettynä (itse käytin maitosuklaata, koska tumma suklaa on mielestäni hieman liian ötelöä)

2 tl vanilliinisokeria

5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

½ tl leivinsoodaa

½ tl suolaa

KUORRUTUS:

5 dl taloussuklaata, rouhittuna (tähänkin käytin maitosuklaata)

1 dl maustamatonta kevytjogurttia

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Vatkaa sokeri, jogurtti, munat, voi, sulatettu suklaa ja vanilliinisokeri suuressa kulhossa sähkövatkaimen keskinopeudella huolellisesti sekaisin. Lisää jauhot, leivinjauhe, leivinsooda ja suola ja sekoita hitaalla nopeudella tasaiseksi taikinaksi. Levitä seos leivinpaperoidulle pellille. Paista leivonnaista 30 - 35 min tai kunnes kakun keskelle painettuun tikkuun ei tartu mitään. Anna jäähtyä kunnolla. 

Sulata suklaa pienessä kattilassa miedolla lämmöllä. Sekoita koko ajan. Ota kattila liedeltä, lisää jogurtti suklaaseen ja sekoita sileäksi. Levitä kuorrutus tasaisesti kakun päälle.