Parasta suklaata pitkiin aikoihin (ja muutamaa muuta)

Fazer on lanseerannut eri maista inspiroituneen Fazer Travel suklaalevysarjan, jonka Kööpenhamina-levy houkutteli niin paljon, että oli pakko ostaa ja maistaa. Sarjassa on neljää erimakuista suklaata: New York - Jääkahvi ja mutakakku maitosuklaalla, Kööpenhamina - Lakritsi ja vadelma valkosuklaalla, Lontoo - Toffee ja suolainen keksi maitosuklaalla sekä Rio de Janeiro - Minttu ja suklaarae maitosuklaalla. Kuvassa näkyvät kaksi ensimmäistä, mutta kaikkia oo tietty jo maistanut ;). 

Kuten sanoin, Kööpenhamina-versio houkutteli maistamaan valkosuklaan ja lakritsin yhdistelmällä. Enkä kyllä mennyt vikaan. Suklaa oli parasta pitkiin aikoihin ja olen ostanut sitä jo monen monituista kertaa ensimaistamisen jälkeenkin. New Yorkin suklaa kuulosti houkuttelevalle jääkahvinsa ansiosta, mutta oli lopulta (jopa minun makuun) aivan liian makea. Rio de Janeiro ei toiminut lähtötekijöissäänkään, sillä en ole mintun ystävä. Lontoon suklaa oli yllättävän hyvää, mutta koska Kööpenhaminan valkosuklaa-laku-vattu oli niin-älyttömän-hyvää, ei "toiseksi parasta" tule koskaan ostettua uudestaan. 

Maistakaa!

Järjetön pettymys!

Kingis original on ehdoton jäätelösuosikkini. En oikeastaan koskaan osta kesäisin muita jäätelöitä, kun kuitenkin aina tekee eniten mieli Kingistä. Pompin varmaan kattoon kun Kingis originalista tehtiin iso kotipakkaus. 

Kuva napattu täältä

Järjetön pettymys! Mistä aloitetaan? Ensinnäkin puikon yksi parhaista jutuista on se kuoressa oleva suklaa - tässä kotipakkauksessa sitä oli pienet rippeet pinnalla eikä makua saanut yhtään. Vaniljajäätelö on hyvää ja se tässäkin maistui - tosin olisin kaivannut sitä kuorrutesuklaata edelleen. Lopulta puikossa seuraa ihana suklaasydän. Jossakin mainoksessa luvattiin tämän kotipakkauksen sisältävän näitä suklaasydämiä jokaisella suupalalla - no on varmaan, jos jaksat alkaa pätkimistöihin! Suklaasydämet on laitettu pitkiksi vaniljatankomaisiksi tikuiksi, joiden syöminen on sitten niin pirun vaikeeta! Lopulta kyllästyin odottamaan suklaan sulamista ja pätkimistä, että söin vaniljajäätelön ympäriltä ja sulan suklaan lopuksi kipon pohjalta. 

Niin järjetön pettymys että vihaksi pistää! Ostan jatkossa Kingikset puikkoina ja vetelen niitä viisi putkeen. Tähän purkkiin en toiste kajoa! Mutta kokeilkaa toki ;)

Nirso innostuu ja töttöröö - kuinkas sitten käykään?

Yleensä kun innostun jostain uutuudesta, se vedetään heti pois markkinoilta. Näin on käynyt sekä lempi meikkieni että hiustuotteideni kanssa sekä oikeastaan kaikessa ruokaan liittyvässä. Esimerkiksi lempilimsaani (On/offia, muistaako kukaan???) myytiin ehkä vuoden ajan joskus 90-luvulla, juuri sen verran että kerkesin itse innostua - kerrankin joku limsa josta meikä tykkää ja töttöröö - poissa! 

Olen hyvin nirso ruoan suhteen ja ravintoloissa käyminen noudattaa yleensä samaa kaavaa:

MINÄ: Mitä täältä ruokalistalta löytyistään?!

PEKONI: Elä ny hyvä jumala käy taas koko listaa läpi. Lihat on kolmannella sivulla. 

MINÄ: Mutta jos mä kuitenkin kokeilisin jotain uutta. 

PEKONI: Porsaan pihvi on siinä kolmannen sivun puolivälissä. 

*jonkinasteisen miettimisen ja koko ruokalistan selaamisen jälkeen*

MINÄ: Mää ottasin ton porsaan pihvin, mutta vaihtaisin ton kastikkeen ja sitten vaihdettas nuo lisukkeet. 

Joten kun joskus jostain innostun, minä sitten innostun ja sitä asiaa ei pitäisi vaihtaa. Muutama vuosi sitten innostuin ravintolassa niistä perunoista, jotka paistettiin kuorineen. Ne oli NIIN hyviä - ja sitten ne otettiin pois listalta. Tykkäsin paljon Rosson kermajuustoperunoista, ne oli taivaallisia (köyhän Jyväskyläläisen opiskelijan ei ole varaa ravata Pöllövaarissa - varsinkaan kun listalta ei kuitenkaan söisi mitään) - ja pois vaan! Nyt olen innostunut ravintoloiden vohveliperunoista, ne ovat ihanan rapeita mutta eivät kovia ranskalaisten tapaan. Ja nyt niitä saa myös kaupasta. Ei tosin yhtä hyvänä, mutta kivaa vaihtelua ne niiden kaupan valmislihapullien rinnalle kuitenkin tuo. 

Oolannin vohveliperunat ovat kokeilemisen arvoisia. Rainbown bbq-perunoissa on sitten aivan jäätävä grillimausteen ja valkosipulin maku. Valkosipulin ystävällekin se oli liikaa.

Ensi joulun ehdoton

Näitä tuli ostettua vasta joulun jälkeisestä joulukonvehtialennusmyynnistä, mutta ensi jouluksi ostan ehdottomasti uudestaan. Kerrankin jotain valikoimaan perinteisille Pandan juhlapöydänkonvehdeille. Valkosuklaan ystävänä olisin toki toivonut, että valikoimaa olisi ollut vieläkin enemmän kolmen erilaisen konvehdin sijaan, mutta näihin tyytyminen ja näillä mennään. Toivottavasti tämä nyt ei vaan ollut taas joku yhden vuoden kausimaku.

Polly Summer berries

Olen nuoresta asti ollut vannoutunut Polly-fani (jota kyllä hieman vavisutti ärsyttävääkin ärsyttävämpi mainos - Polly, mmm, ai kun hyvää, Polly, mmm, ai kun hyvää...), joten meinasin hyppiä tasajalkaa, kun näin kaupassa Polly-uutuuden, Summer berriesin. Heti kokeiluun. 

Söin namut jo muutama päivä sitten ja muodostin niistä omat mielipiteeni, mutta tänä aamuna intouduin hieman googlettelemaan kyseistä tuotetta ja häh - minä kuvittelin pakkauksessa olevien tumma suklaisen ja maitosuklaisen olevan ihan peruspollyja, mutta niissä onkin mansikan maku??? Ainakaan minä en huomannut niitä suuhuni viskoessani. Kenties omat makunystyräni eivät ole niin valikoituneet, että tällaista asiaa huomaisivat tai sitten söin niitä pikkasen liian kiireellä :D Noh, ostakaa itse ja maistakaa. 

Pussissa on myös (siis näiden EI PERINTEISTEN tumman suklaan ja maitosuklaan lisäksi) valkosuklaakuorrutteisia Pollyja sekä vaaleanpunaisia Pollyja. Valkosuklaassa on näköjään metsämansikan maku, jota sitäkään minä en tunnistanut, jäin vain kaipaamaan voimakkaampaa valkosuklaan makua. Jos pureskelet valkosuklaisen Pollyn, et maista mitään, mutta imeskelemällä saa makua suuhun jonkun verran. Ei riitä minulle, minun pitää saada puremallakin sama maku! Vaaleanpunaisista tykkäsin enemmän, niissä maistoin jopa marjan maun. Mytta yllättäen huomaan googlettaessani, että sekä valkoinen että pinkki Polly ovat maultaan valkosuklainen metsämansikka. En olisi uskonut!

Yleisesti ottaen pussi oli jonkinasteinen pettymys - ei huono, mutta odotin innoissani enemmän. Sivustolla lukee limited edition, joten jos tahdot maistaa niin äkkiä kauppaan! Tosin moni tämänhetken karkkihyllyn vakiovarustuksesta on aikanaan ollut limited edition, joten en pitäisi kauheaa huolta. Enkä siitäkään jos nämä eivät tulleet jäädäkseen, aion jatkossa turvautua makeannälkäisenä peruspollyihin.

Ihanaa mustikkaa kaupan hyllyltä

Kaupan hyllyltä-osiossa testailen kauppojen tarjontoja :) Vannoutuneena mustikan sekä valkosuklaan ystävänä oli aivan pakko sortua, kun näin tätä ylihinnakasta jogurttia kaupassa. Ylihinnakasta, koska ostan yleensä (jo pakonkin sanelemana opiskelija-minimiäitiyspäiväraha-miehen paska palkka-budjetilla) halvimpia mahdollisia tuotteita. Mutta en siis voinut vastustaa. 

Kotona koin kuitenkin huikean pettymyksen enkä saanut rahoilleni vastinetta: jogurtti oli samettisen pehmeää, kuten lupasikin, mutta valkosuklaata en maistanut yhtään. Höh! Vaikka jogurtti oli parempaa kuin normi mustikkajogurtti, jäi tämä purkki tähän yhteen testauskertaan ja jatkossa kaupan hyllylle. Parempipalkkaiset syökööt tätä jatkossakin halvempien mustikkajogurttien sijaan, minä ostan halvinta mahdollista ja murskaan sinne katkerana valkosuklaata :D

Arla Ingman Ihana mustikka-valkosuklaajogurtti