Yleensä kun innostun jostain uutuudesta, se vedetään heti pois markkinoilta. Näin on käynyt sekä lempi meikkieni että hiustuotteideni kanssa sekä oikeastaan kaikessa ruokaan liittyvässä. Esimerkiksi lempilimsaani (On/offia, muistaako kukaan???) myytiin ehkä vuoden ajan joskus 90-luvulla, juuri sen verran että kerkesin itse innostua - kerrankin joku limsa josta meikä tykkää ja töttöröö - poissa!
Olen hyvin nirso ruoan suhteen ja ravintoloissa käyminen noudattaa yleensä samaa kaavaa:
MINÄ: Mitä täältä ruokalistalta löytyistään?!
PEKONI: Elä ny hyvä jumala käy taas koko listaa läpi. Lihat on kolmannella sivulla.
MINÄ: Mutta jos mä kuitenkin kokeilisin jotain uutta.
PEKONI: Porsaan pihvi on siinä kolmannen sivun puolivälissä.
*jonkinasteisen miettimisen ja koko ruokalistan selaamisen jälkeen*
MINÄ: Mää ottasin ton porsaan pihvin, mutta vaihtaisin ton kastikkeen ja sitten vaihdettas nuo lisukkeet.
Joten kun joskus jostain innostun, minä sitten innostun ja sitä asiaa ei pitäisi vaihtaa. Muutama vuosi sitten innostuin ravintolassa niistä perunoista, jotka paistettiin kuorineen. Ne oli NIIN hyviä - ja sitten ne otettiin pois listalta. Tykkäsin paljon Rosson kermajuustoperunoista, ne oli taivaallisia (köyhän Jyväskyläläisen opiskelijan ei ole varaa ravata Pöllövaarissa - varsinkaan kun listalta ei kuitenkaan söisi mitään) - ja pois vaan! Nyt olen innostunut ravintoloiden vohveliperunoista, ne ovat ihanan rapeita mutta eivät kovia ranskalaisten tapaan. Ja nyt niitä saa myös kaupasta. Ei tosin yhtä hyvänä, mutta kivaa vaihtelua ne niiden kaupan valmislihapullien rinnalle kuitenkin tuo.
 |
| Oolannin vohveliperunat ovat kokeilemisen arvoisia. Rainbown bbq-perunoissa on sitten aivan jäätävä grillimausteen ja valkosipulin maku. Valkosipulin ystävällekin se oli liikaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti