Sivut

perjantai 14. helmikuuta 2014

Tammen uusi keittokirja



KUKA?
Joskus blogissani kirjoittelin keittokirjojen keräilystäni ja olen miettinytkin josko tätä keräilykokoelmaa pitäisi tännekin päivittää. Joten tässä tämä tulee. Päätin aloittaa tämän homman ihka ensimmäisestä keittokirjastani, jonka olen aikanaan (joskus reippaat 10 vuotta sitten jo) saanut isältäni joululahjaksi. Tuolloin loukkaannuin, nykyään ole kiitollinen. 

Tammen uusi keittokirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1997 ja kuvastaa kyllä aika hyvin ajan henkeä. Tsekatkaa vaikka tuo kannessa oleva valokuva, josta tulee jotenkin vanha Pirkka-mainen fiilis, kaikki mahdollinen ähdetty samaan kuvaan ja valloillaan on kauhea lavastuksen meininki. Kirjan sisältä taas ei ole löydettävissä yhtäkään valokuvaa, joitakin mustavalkoisia piirustuksia tosin siellä täällä, jotka joskus kuvaavat annosta, joskus sen yksittäistä raaka-ainetta ja joskus ei saa mitään käsitystä siitä mitä piirustus tekee siinä nimenomaisessa kohdassa. 


MITÄ?
Sivuja kirjassa on liki 400 ja reseptit ovat peruskauraa "joka kodin keittokirjan"-tyyliin. 

HÄH?
Lisänä (tosin liekkö tarpeellisena) kirjasta löytyy selostukset eri ruoanvalmistusmenetelmistä, ateriasuunnittelusta sekä kattauksista. Ehkä nuo ruoanlaittotavat helpottavat aivan uusavuttominta kokkaajaa, ehkä olisivat reipas 10 vuotta sitten helpottaneet minuakin, jos olisin viitsinyt kirjan avata. Ateriasuunnittelun osalta ohjeet ovat "huolehdi, että ruokalajit sopivat yhteen" (No shit!) ja kattaukset on havainnollistettu piirroksin. Näitä lisäjuttuja en ole koskaan käyttänyt, mutta jonkun verran olen kirjasta kokannut perusruokaa, varsinkin aikana ennen tätä blogia. Makkarakastikkeen teen edelleen tämän kirjan ohjeella. 


TUOMIO:
Kirja ei ole edelleenkään mitenkään innostava, eikä se inspiroi kokkaajaa kehittelemään mitään uutta tai selaisemaan kirjaa huvin vuoksi ja ahmimaan reseptejä ja (puuttuvia) ruokakuvia. Eikä kirjaa kyllä oikein enää mistään saakaan, huuto-netti ja antikvariantit tarjoavat joitakin kappaleita. Mutta ensimmäisenä keittokirjanani olen tämän päättänyt säilyttää - eikä se ole kyllä ole pettänytkään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti