Mantelisei

Mehän emme syö millään tapaa terveellisesti. Siinä vaiheessa kun ylenmääräinen juustonkäyttö ja pizzojen veteleminen, oikean rasvan käyttö ja suolan lisääminen ranskanperunoihin lasketaan terveelliseksi syömiseksi, silloin me syömme terveellisesti. Siihen asti pyrin olemaan hiljaa nykypäivänä jokapuolella velloviin "terveellinen ruokavalio ja hyötyliikunta"-keskusteluihin. Olen lisäksi siinä mielessä äärimmäisen huono terveydenalan työntekijä, sillä mielestäni on tekopyhää saarnata toisille asioista, joita itsekin tekee. Suolan lisääminen on synti, mutta tiedän ettei sairaalaruoka maistu miltään! Tottahan toki se rypsiöljy on keksitty, mutta voissa paistamalla tulee niin paljon parempaa ruokaa! Onhan näitä kasvirasvavalmisteita, mutta kuohukermalla tulee parhaat murekkeet! Ynnättynä vielä, että kumpikin syömme liikaa ja silmillämme, liikumme aniharvoin ja vain pakottamalla, otamme alkoholia sekä poltamme lähes ketjussa tupakka, meistä ei saa terveellisiä esimerkkejä tekemälläkään. Plus suklaa on synneistä suurin. 

Huomaatte varmaan, että käytin tuhottomasti aikaa linkittäen ensimmäisen kappaleen kaikki mahdolliset sanat, jotta voisin tolkutella itselleni, että minulla on liikaa hommaa enkä voi lähteä ulos kävelylle. Ensimmäisen kappaleen jälkeen lopetin, sillä ulkona alkoi sataa rakeita - minut ON tehty sokerista! ;)

Nuorena harvoin tulee ajateltua omaa terveyttään (paitsi ne jotka sen jo nuorena menettävät) ja eleltyä löysin rantein ja kuviteltua kaiken olevan ikuista. Terveydenhuollon ammattilaisena varsinkin tiedän, ettei tämä todellakaan pidä paikkaansa ja olemme ottaneet pekonin kanssa mission sitä vastaan - aluksi pienin askelin, jotta sen kipinän saisi syttymään; kerran viikossa kävellen kahden kilometrin päähän kauppaan ja takaisin, karkkipäivät takaisin, puolta pienemmät lautaset käyttöön jotta edelleen saa syödä kukkulautasen tyhjäksi, tupakanpolton lopettaminen harkintaan sekä (minulle ehkä vaikein) enemmän kalaa ruokavalioon. Sitä kun kuulemma pitäisi syödä kahdesti viikossa ja minä olen tainnut syödä kalaa kahdesti koko elämäni aikana :)

Kalasta puheen ollen, ainoa mikä siinä tökkää on sen syöminen. Soudan mielelläni venettä kun joku laskee katiskaa tai verkkoa, onkiminen on ihan hauskaa ja jopa suostun perkaamaan kalan itse. Kalan valmistamisessakaan en takkua vastaan vaan hoidan mielelläni koko prosessin loppuun asti itse. Stoppi tulee siinä vaiheessa kun se kala pitäisi syödä. "Ei kiitos, kyllä näillä perunoilla pärjää. Vähän salaattia otan tosta lisukkeeksi joo." En tiedä mikä kalassa tökkää, minä en vain jotenkin pidä siitä.  Siksi kalan tuominen ruokavalioon on minun Mount Everestini! 

Aloitin mission maaliskuussa seitillä. Koska seiti on kaloista varmaan turvallisin ja helpoin sulattaa, aion jatkaa jo aiemmin viitoittamallani tiellä. Tuskin koskaan tulen päätymään katkarapuihin tai mustekaloihin tai muihin omituisiin lähes pallokala-pelottavuusasteella varustettuihin härpäkkeisiin, joten ultimate-elämäntavoitteekseni otan kokonaisen hauen pyydystämisen, perkaamisen, valmistamisen ja annoksellisen syömisen. Nyt on hyvä sitten antaa vinkkejä miten maustetaan hauki niin, ettei se enää maistu hauelta. Toinen pelottavalta tuntuva ajatus ovat paistetut muikut. Kaikki kehuvat niitä, mutta minä syön mieluummin sian kieltä! 

Kalamissio (osana terveysmissiota) on kuitenkin avattu ja prosessi aloitettu. Varmasti kiroan itseäni vielä useita kertoja, hiippailen kauppaan maanantaiaamuna ostamaan suklaata ja luiskautan paistinpannulle ruokalusikallisen voin sijaan salaa kaksi, mutta päämäärä on kuitenkin selvä ja sitä kohti olen (vuosien armahdusajalla) pyrkimässä: kalaa kahdesti viikossa! 

4 annosta

400 g seiti-fileepaloja (pakaste)

n. 3/4 tl suolaa

ripaus mustapippuria

1 rkl ruiskorppujauhoja (käytin itse tavallisia)

1 dl mantelilastuja

2 dl ruokakermaa

tilliä

Asettele sulaneet kalapalat voideltuun pienehköön uunivuokaan. Mausta ne suolalla ja pippurilla. Ripottele kalojen pinnalle korppujauhot ja mantelilastut. Kaada kerma vuokaan. Paista 200 asteessa n. 20 min. Hienonna pinnalle runsaasti tilliä. 

Tarjosin lisäksi perunamuussia.

Niin ja by the way, Pekoni kyllä rakastaa kalaa. Sekin maanpetturi!

Lähde: Pirkka