Stressivapaa lauantai

Jossain vaiheessa tätä viikkoa päätin jo, että kohta luovutan. Yksi ihminen ei jaksa enempää, ei voi mitään. Silti jollain ilveellä puskin itseäni eteenpäin ja tässä ollaan - lauantaivapaapäivässä, jolloin tuntuu, että kaikki huolet ovat poissa. Tässä pieni flashback tästä viikosta:

1. Jouduin matkustamaan taas junalla reippaan kolmen tunnin matkan vaikka inhoan sitä nykyisen VR:n toimimattomuuden takia. Parhaimmillaan olen tämän kevään aikana kököttänyt hangessa keskellä rautatiekiskoja tuuppien vanhempia rouvia persauksesta ylöspäin, jotta saamme vaihdettua mäskäksi menneen Pendolinon tavalliseen taajamajunaan sekä huruutellut reippaat 100 kilometriä taksilla, kun Pendolino taas jostain syystä uuvahti keskelle ei mitään ja myöhästyin jatkoyhteydestäni. En ole kertaakaan matkustanut niin, ettei jotain häikkää tai viivästystä olisi tullut - ainoa kerta kun matka olisi muuten sujunut ongelmitta, kaksi kertaa uhkailtiin, että junani on myöhässä. Konnari: "Intercity se ja se on yli tunnin myöhässä. Joudut nyt kököttämään yli tunnin Tampereen rautatieasemalla." Muutaman minuutin päästä sama konnari: "Sori nyt vaan, se olikin Intercity se ja se joka on myöhässä. Sinun junasi on ihan aikataulussa." Ja samaisella matkalla Tampereen rautatieasemalle päästyäni ilmestyy Pieksämäki-taululle ilmoitus, että juna viivästyy kaksikymmentä minuuttia - ja samalla junan valot näkyvät jo kiskojen päässä. 
2. Jouduin osallistumaan kirurgian luennoille, jotka eivät edes kuulu meidän opetussuunnitelmaan. Mitään ylimääräisiä opintopisteitä tahi mitään muutakaan nannaa ei ole tulossa. 
3. Sain maanantaina kuulla, että maaliskuussa sovitut kesätyöni eivät olekaan enää voimassa. Vastaavan sairaanhoitajan viesti: "Sovimme keväällä, että olet käytettävissämme jos meillä on keikkatarvetta. Pidempiaikaista rupeamaa en nyt voi luvata." Samaisen sairaanhoitajan viesti silloin maaliskuussa: "Laitatko osoitteesi, jotta voin postittaa sinulle työvuorot, jos aloitat silloin 24.5." Teki mieli soittaa että ime parsaa, mutta sain pidettyä suuni. 
4. Järjetön viimehetken-työpaikkaetsintä alkoi maanantai-iltana jatkuen aina keskiviikkoon asti. 
5. Sterriääripiste saavutettiin lääkelaskuissa, joiden oli pakko mennä läpi. 

Plus loput "pienet" ongelmat kuten tilin miinuksella oleminen, alkava pieni flunssa sekä epäonnistunut laskimoverinäyte, jonka päivän jälkiltä minun molemmat keskisormeni, kyynärtaipeeni sekä kämmenselkäni ovat pistojälkiä täynnä, en saanut veriarvojani koska ihoni on vitivalkoinen eikä sieltä mitään suonia näy sekä ainoa hyvä suoneni turmeltuneena niin, että siinä on taas kymmenen hehtaarin mustelma ja käyttäessäni t-paitoja saan taas osakseni kauhistuneita katseita, kun ihmiset kuvittelevat minun olevan nisti. En ole, olen vain sairaanhoitajaopiskelija :)

Tänään kaikki murheet tuntuu kuitenkin olevan poissa. Yksi: Junalla tarvitsee matkustaa seuraavan kerran vasta syksyllä. Kaksi: Kirurgian luennoiva lääkäri oli todella mahtava ja sain luennoista irti todella paljon. Kolme: Olen kironnut kyseisen sairaanhoitajan mielessäni tarpeeksi monta kertaa, että tunnen saaneeni kostoni. Neljä: Sain viimehädässä jopa vielä paremman ja parempipalkkaisen työpaikan, kuin mihin olin alun perin sopinut meneväni. Jes! Viisi: Lääkelaskut menivät suvereenisti läpi. Loppuihin ongelmiin, kuten tilin miinuksella olemiseen, pieneen flunssaan tai mustelmille runnottuihin kyynärtaipeisiini en voi vaikuttaa. Kyllä sitten tuntuu vapauttavalta ;)