Työrupeamista
selvittiin niin ja näin, ja yksi oksennustautikin kärsittiin siinä
välissä, joka varmisti liki viikoksi sen, että vaikka ruoka jo sisällä
pysyikin, mikään ei kuitenkaan maistunut. Elelin pari päivää pelkällä
banaanijogurtilla, kunnes sekin alkoi tökkiä. Nyt vihdoin ruoka maistuu
taas tavalliseen tapaan ja se tarkoittaa seuraavaa: taisin taudin
pyörteissä laihtua muutaman kilon, jotka olen kyllä taidokkaasti
mussuttanut jo takaisin. Ei siis huolta, yhtä ylipainoinen olen kuin
ennenkin ;)
Helteistä on saatu nauttia ainakin Keski-Suomessa jo reippaan viikon verran ja toissapäivänä käytiin Pekonin kanssa kahlailemassa järvessä huomaten, ettei vesi ole enää ollenkaan kylmää. Harmi etten tajunnut uikkaria napata mukaan, olisin varmasti pulahtanut. Rantahietikoilla huomasin myös, että luottokesäsliparini imivät vettä sisäänsä ja vilkaistessani pohjia tajusin niiden halenneen kahdesta kohtaa niin, että jalka törrötti pohjan kautta läpi. Mieli matalana heitin poposet eilen roskiin ja hain muutamia uusia.
Tänään vietellään kauan ansaittua yhtä vapaapäivää sekä siinä sivussa minun syntymäpäivääni - vatkaimen ääni käy kovaan keittiössä ja Pekoni koittaa leipoa. Yritin mennä sinne hieman ohjeistamaan, mutta hän tiuskaisi nopeasti minua häipymään maisemista. Aamukahvit sain sänkyyn suklaapatukan kera (Pekoni on jo oppinut tuntemaan heikkouteni suklaan) ja päivemmällä lähdetään Jyväskylään Fransmanniin syömään. Harjoittelut on taas tältä osin suoritettu ja huomenna menen taas neljäksi päivää opiskelemaan - tiedossa kirurgian lääkärinluentoja, syöpöttelyä koko opiskeluryhmän kera sekä stressaavimpana viimeinen lääkelaskukoe, joka olisi pakko päästä 100 prosentilla läpi. Tälläkin hetkellä olisi tietysti fiksuinta, jos olisin laskemassa liuoksia ja lääkkeiden pitoisuuksia, mutta päätin juhlistaa syntymäpäivääni pitkään venytetyllä ja vanutetulla aamulla. Ja kirjoittaa siinä ohessa perjantaisen uunimakkarapostauksen.
2 hlö
2 makkaraa
Ja nyt viettämään ansaittua vapaa/syntymäpäivää ja odottelemaan, milloin keittiöstä alkaa nousta käry ;)
Helteistä on saatu nauttia ainakin Keski-Suomessa jo reippaan viikon verran ja toissapäivänä käytiin Pekonin kanssa kahlailemassa järvessä huomaten, ettei vesi ole enää ollenkaan kylmää. Harmi etten tajunnut uikkaria napata mukaan, olisin varmasti pulahtanut. Rantahietikoilla huomasin myös, että luottokesäsliparini imivät vettä sisäänsä ja vilkaistessani pohjia tajusin niiden halenneen kahdesta kohtaa niin, että jalka törrötti pohjan kautta läpi. Mieli matalana heitin poposet eilen roskiin ja hain muutamia uusia.
Tänään vietellään kauan ansaittua yhtä vapaapäivää sekä siinä sivussa minun syntymäpäivääni - vatkaimen ääni käy kovaan keittiössä ja Pekoni koittaa leipoa. Yritin mennä sinne hieman ohjeistamaan, mutta hän tiuskaisi nopeasti minua häipymään maisemista. Aamukahvit sain sänkyyn suklaapatukan kera (Pekoni on jo oppinut tuntemaan heikkouteni suklaan) ja päivemmällä lähdetään Jyväskylään Fransmanniin syömään. Harjoittelut on taas tältä osin suoritettu ja huomenna menen taas neljäksi päivää opiskelemaan - tiedossa kirurgian lääkärinluentoja, syöpöttelyä koko opiskeluryhmän kera sekä stressaavimpana viimeinen lääkelaskukoe, joka olisi pakko päästä 100 prosentilla läpi. Tälläkin hetkellä olisi tietysti fiksuinta, jos olisin laskemassa liuoksia ja lääkkeiden pitoisuuksia, mutta päätin juhlistaa syntymäpäivääni pitkään venytetyllä ja vanutetulla aamulla. Ja kirjoittaa siinä ohessa perjantaisen uunimakkarapostauksen.
2 hlö
2 makkaraa
200 g emmentaljuustoa
4 tomaattia
mustapippuria
sitruunapippuria
basilikaa tai oreganoa
barbeque-kastiketta
Kuori
makkarat ja tee niihin viiltoja noin sentin välein. Upota viiltoihin
juustosiivut. Viipaloi tomaatit ja lisää vuokaan. Rouhi päälle musta- ja
sitruunapippuria sekä basilikaa tai oreganoa. Pursota makkaroiden ja
tomaattien päälle barbeque-kastiketta makusi mukaan. Paista
uunimakkaroita 225 asteessa noin puolisen tuntia, kunnes juusto on
kunnolla sulanut ja tomaatit pehmenneet. Tarjoa lisäksi perunoita.
Ja nyt viettämään ansaittua vapaa/syntymäpäivää ja odottelemaan, milloin keittiöstä alkaa nousta käry ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti