Sivut

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Alaskan kalavuoka

Olen elänyt tähän asti pussissa.Olen jättänyt laiskuuttani tekemättä joitakin hyviä ja varmasti maittavia ruokia ja etenkin jälkiruokia, koska jokaisessa reseptissä on lukenut se pieni lause, jota olen inhonnut yli kaiken: Sulata voi tai margariini kattilassa. Mikään ei ole ollut niin ylitsepääsemättömän vaikeaa ja vastenmielistä, kuin voin sulattaminen. Tämä on tietysti kaikille muille maailman helpoin ja itsestäänselvin asia ja minä olen ainoa ihminen joka sen kanssa kamppailen, mutta enivei, päätin tunnustaa :) Ei sillä ettenkö olisi OSANNUT sulattaa voita (mitä osaamista siinä nyt voi olla), se vain on jotenkin ollut niin veemäistä. 

Tänään koin valaistumisen ja tulin ulos pussistani: juoksevat margariinit. Miksi hemmetissä en ole ennen sitä älynnyt: juoksevat margariinit. Juoksevat margariinit! Niin tietenkin. Tietenkään kukaan muu ei takkua voin sulattamisen kanssa, koska kaikki varmaan käyttävät juoksevaa margariinia. Kukaan ei jätä ruokaa tekemättä koska voi pitäisi sulattaa, eikä kukaan kiroa pitkiä, naisellisiksi tarkoitettuja kynsiä rasvatessaan vuokaa! Kaikki käyttävät juoksevia margariineja! Käytättekö? Käytättehän?? Onko vielä joku helpompi niksi josta minulle ei ole kerrottu???

Miksi en ole tajunnut tätä aiemmin? Olenko todella niin tyhmä, etten tajua mitä juokseva margariini tarkoittaa, vai olenko vain sokeana kävellyt kaupassa sen hyllyn ohi, enkä edes ajatellut mitä se voisi tarkoittaa.. Vai onko minun ruoanlaittotapani jäänyt jonnekin 80-luvulle ja olen kuunnellut liikaa äitini opetuksia.. Äiti meinaan käski aina käyttää ruoassa kunnon voita. Mutta eikös se ole kuitenkin se ja sama onko se voita vai juoksevaa margariinia, kunhan se ei ole öljyä?? Kaikki terveysintoilijat varmasti hyökkäisivät minua ja läskejäni vastaan, mutta onhan se nyt fakta; öljyn kanssa laitettu ruoka ei vaan yksinkertaisesti maistu niin hyvältä kuin voissa paistettuna! Lähden tästä maailmasta lihavana mutta kylläisenä. 

Nyt kun olen viimein vuosien päästä, vuosien viiveellä tullut varmaan samalle lähtöviivalle kaikkien muiden kokkailijoiden kanssa, alan kaivaa kaapistani kaikki reseptit, joissa käsketään sulattamaan voi tai margariini kattilassa. Ja sitten kaivain taisteluaseeni kaapista ja ruiskutan kattilaan valmiiksi sulanutta, uutta ystävääni juoksevaa margariinia. Tältä uskoontulokin varmaan tuntuu :D

Tämäniltainen ohje ei kyllä vielä sisältänyt voin tai margariinin sulattamista. Kalaa pitäisi syödä kahdesti viikossa, meillä sitä syödään ehkä kahdesti vuodessa - olen niin ronkeli ja kranttu. Uuden vuosikymmenen lupauksena, YRITÄN parantaa tapani :) Katellaan ens vuoskymmenellä kuinka mun kävi ;)


Vuoka tummui hieman keskeltä, mutta ei onneksi 
palanut :) Jos vuoka tummuu mielestäsi liikaa, 
peitä se foliolla puolessa välissä paistamista.


400 g seitiä (pakaste)
n. 200 g purjoa
1 rkl öljyä
2 rkl tomaattipyreetä
½ tl suolaa
mustapippuria

JUUSTOKASTIKE:
3 rkl juoksevaa margariinia
3 rkl vehnäjauhoja
4 dl maitoa
½ tl suolaa
1 ½ dl juustoraastetta

Sulata seiti kohmeiseksi ja kaada sulamisvesi pois. Minä käytin pakkasesta löytyneitä valmiita seitifileitä (olisikohan ollut Findukselta), jotka oli valmismarinoituja. Sopivat ruokaan aivan hyvin. Viipaloi kala sentin paksuisiksi paloiksi ja levitä uunivuokaan. Viipaloi halkaistu, huuhdeltu purjo. Kuumenna öljy paistinpannussa, kuullota purjoviipaleet. Peitä kalat tomaattipyreellä. Mausta suolalla ja mustapippurirouheella. Levitä päälle purjot. Kuumenna rasva kattilassa. Sekoita joukkoon vehnäjauhot. Kaada kattilaan maito. Sekoita ja keitä pari min. Lisää suola ja juustoraaste. Kaada juustokastike vuokaan. Kypsennä 200 asteessa keskitasolla n. 30 min. 


Lisänä söimme keitettyjä perunoita, jotka valmistuivat
yhtä aikaa kalan ollessa uunissa.


Seiti on oikeastaan todella hyvää, en tiedä miksi laitan sitä niin harvoin. Aina kun sitä syön, muistan miten hyvää se on, mutta perinteisenä suomalaisena tuppaan tekemään lihaa paljon useammin. 

Lähde: Pirkka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti