Mummo oli perikarjalainen mamma. Hän oli aikanaan lähtenyt karjalasta, mennyt takaisin ja sitten taas lähtenyt uudelleen. Hänen mielestään "ryssä oli ryssä vaikka voissa paistaisi" ja ainoa oikea tapa sanoa minä oli mie. Hän puhui karjalasta vielä viimeisinä päivinäänkin kuin se olisi ollut jokin maanpäällinen paratiisi. Siitä en tiedä, mutta ruoka on hyvää.
Mummo kuoli kun olin kahdeksantoista. Jos hän eläisi nyt, pyytäisin häneltä hyvän karjalanpiirakkareseptin. Vastineeksi saisin ohjeen kakkaroihin. Kakkaroiden lisukkeena olisi ohje yltiöhyvään karjalanpaistiin, sillä perikarjalaiseen tyyliin kakkarat syötiin karjalanpaistin kanssa sekä toisinpäin - ei siihen mitään perunoita tarvita. Kakkarareseptiä kokeilisin, mutta karjalanpaistin kanssa tarjoisin silti aina perunoita - mie olen sentään ihan vaan keskisuomalainen.
Keski-Suomi on niin keskeisellä paikalla kaikkea, että ehkä olemme vain imeneet kulttuurivaikutteita muista maakunnista ja väitämme niitä sitten omiksemme. Ihmisistä puhutaan, että se on perinteinen "karjalainen" tai "pohjanmaalainen", jopa Helsinki ja Turku ovat saaneet omat statuksensa. Kukaan ei kuitenkaan koskaan sano, että "se on niin keskisuomalainen että"! Ei kai me keskisuomalaiset sitten olla oikein yhtään mitään. Ja koska emme oikein ole yhtään mitään, eikä meillä ole mitään todella tärkeää ja yhteistä (paitsi Matti Nykänen), on vaikea ymmärtää, että joku rakastaa maakuntaansa niin paljon, että suuttuu, jos joku julkeaa kutsua karjalanpiirakoita vain karjalanpiirakoiksi. Voi kakkara sentään!
Karjalanpaistia laittaessa tulee kuitenkin aina mummo ja mummon karjala mieleen. Ja ehkä vähän myös se voissa paistettu ryssä :)
Perinteinen karjalanpaisti on yksi helpoimpia ruokia - se on iisi tehdä, sitä voi tarjota missä vain häistä arkeen ja hautajaisiin ja harvasta löytyy lihaa syövä ihminen, joka ei siitä pitäisi. Lisäksi paisti on aika vaikea sössiä, joten jos meille tulee vieraita, tarjoan lähes aina karjalanpaistia. Sen kanssa on vaikea mennä vikaan. Parhaan paistin saa ostamalla erikseen possun ja naudan lihat kaupan itse viipaloimina, mutta Atrian karjalanpaistilihat ovat myös hyviä. Tässä kohdin ei kannata säästää, sillä muut kokeilemani halvemmat lihat ovat olleet aivan kauheita - maksan mieluummin vähän enemmän, jotta saan maukkaita ja laadukkaita lihoja. Lihat ovat aika isoja klönttejä, mutta itse en ole koskaan niitä lähtenyt pienentämään.
Mummo kuoli kun olin kahdeksantoista. Jos hän eläisi nyt, pyytäisin häneltä hyvän karjalanpiirakkareseptin. Vastineeksi saisin ohjeen kakkaroihin. Kakkaroiden lisukkeena olisi ohje yltiöhyvään karjalanpaistiin, sillä perikarjalaiseen tyyliin kakkarat syötiin karjalanpaistin kanssa sekä toisinpäin - ei siihen mitään perunoita tarvita. Kakkarareseptiä kokeilisin, mutta karjalanpaistin kanssa tarjoisin silti aina perunoita - mie olen sentään ihan vaan keskisuomalainen.
Keski-Suomi on niin keskeisellä paikalla kaikkea, että ehkä olemme vain imeneet kulttuurivaikutteita muista maakunnista ja väitämme niitä sitten omiksemme. Ihmisistä puhutaan, että se on perinteinen "karjalainen" tai "pohjanmaalainen", jopa Helsinki ja Turku ovat saaneet omat statuksensa. Kukaan ei kuitenkaan koskaan sano, että "se on niin keskisuomalainen että"! Ei kai me keskisuomalaiset sitten olla oikein yhtään mitään. Ja koska emme oikein ole yhtään mitään, eikä meillä ole mitään todella tärkeää ja yhteistä (paitsi Matti Nykänen), on vaikea ymmärtää, että joku rakastaa maakuntaansa niin paljon, että suuttuu, jos joku julkeaa kutsua karjalanpiirakoita vain karjalanpiirakoiksi. Voi kakkara sentään!
Karjalanpaistia laittaessa tulee kuitenkin aina mummo ja mummon karjala mieleen. Ja ehkä vähän myös se voissa paistettu ryssä :)
Perinteinen karjalanpaisti on yksi helpoimpia ruokia - se on iisi tehdä, sitä voi tarjota missä vain häistä arkeen ja hautajaisiin ja harvasta löytyy lihaa syövä ihminen, joka ei siitä pitäisi. Lisäksi paisti on aika vaikea sössiä, joten jos meille tulee vieraita, tarjoan lähes aina karjalanpaistia. Sen kanssa on vaikea mennä vikaan. Parhaan paistin saa ostamalla erikseen possun ja naudan lihat kaupan itse viipaloimina, mutta Atrian karjalanpaistilihat ovat myös hyviä. Tässä kohdin ei kannata säästää, sillä muut kokeilemani halvemmat lihat ovat olleet aivan kauheita - maksan mieluummin vähän enemmän, jotta saan maukkaita ja laadukkaita lihoja. Lihat ovat aika isoja klönttejä, mutta itse en ole koskaan niitä lähtenyt pienentämään.
700 g karjalanpaistilihaa
suolaa
1 iso sipuli
kokonaisia mustapippureita
kokonaisia maustepippureita
vettä
Elikkä laita lihat uunipataan ja mausta ne suolalla. Kääntele lihoja ja lisää suolaa, jotta saat suolan levittymään tasaisesti. Lohko sipulit isoiksi paloiksi ja heitä sekaan. Mausta paisti kokonaisilla musta- ja maustepippureilla. Itse olen laittanut niitä aina summanmutikassa, mutta noin kymmenen kumpaakin lajia. Peitä lihat ja sipulit vedellä niin, että ne juuri ja juuri peittyvät. Laita paisti uuniin 250 asteeseen kahdeksi tunniksi. Tarpeeksi korkealla lämpötilalla saat lihoihin väriä (paistin voi myös tehdä 200 asteessa reilun kaksi tuntia, jolloin lihat eivät ruskistu, mutta paisti on kyllä kypsää). Kääntele paistia välillä, jotta lihat ruskistuvat tasaisesti. Pidä vesiraja koko ajan niin, että se juuri ja juuri peittää lihat. Vettä joutuu siis lisäilemään kypsentämisen aikana jonkun verran. Tarjoa lisäksi keitettyjä perunoita - tai sitten niitä kakkaroita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti