Hellepäivän mansikkajuoma

Ei näillä helteillä oikein enää ruoka maistu, mutta juoda pitäisi muistaa. Kun raanavesi tai perusmehu alkaa tökkiä, kokeile tätä:

3 dl hedelmämehua

1/4 vesimelonin mehua

2 dl omenamehua

15 mansikkaa puserrettuna

0,5 l tonicia eli sitruuna/lemonlimsaa

Kaada kannuun hedelmämehu. Puserra vesimelonista mehu ja kaada joukkoon. Lisää sekaan omenamehu. Pese ja perkaa mansikat. Puserra murskaksi ja sekoita joukkoon sekä mehu että muussaantuneet mansikat. Kaada päälle tonicia ja lisää joukkoon jäitä ja nauti kylmänä. Jos et pidä mansikoiden paloista mehun seassa, voit kaataa juoman laseihin siivilän läpi. 

Mokkapalat

Tällaisilla helteillä ei jaksa tehdä yhtään mitään. Koska töissä on pakko käydä, jää ruoanlaitto vähemmälle: ainoa mikä maistuu on litratolkulla kylmää mehua, vähän siideriä väliin sekä pakettikaupalla lakritsijäätelöä. 

Pitkään olen kuitenkin metsästänyt täydellistä Mokkapalojen reseptiä. Koska eksyin taas paikalliseen maakuntakirjastoon, lainasin sieltä Perheen ruokavuosi-keittokirjan (Sirpa Talka, 2008) vain ja ainoastaan kokeillakseni Mokkapalareseptiä ja todetakseni, että etsintäni jatkuvat edelleen. Otan mielelläni vastaan sinun parhaan Mokkapalareseptisi ja kokeilen. 

uunipellillinen

5 dl vehnäjauhoja

½ dl kaakaojauhetta

1 rkl leivinjauhetta

2 tl vanilliinisokeria

4 munaa

3 dl sokeria

2 dl maitoa

200 g margariinia sulatettuna

VUOKAAN:

margariinia

korppujauhoja

KUORRUTUS:

500 g tomusokeria

50 g margariinia sulatettuna

3/4 dl vahvaa kahvia

KORISTELUUN:

nonparelleja

Mittaa kuiva-aineet kulhoon. Vaahdota toisessa kulhossa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi kuiva-aineet muna-sokerivaahtoon. Lisää joukkoon maito ja rasva. Sekoita taikina tasaiseksi. Voitele mokkapalapannu (30 x 20 cm) margariinilla ja jauhota se korppujauheella. Kaada taikina vuokaan. Itse käytin perinteistä leivinpaperoitua peltiä. Kypsennä mokkapalalevyä 200 asteessa n. 25 min. Anna levyn jäähtyä. Sekoita kaikki kuorrutteen ainekset keskenään ja levitä seos jäähtyneelle mokkapalalevylle. Sirottele päälle nonparelleja.

500 g tomusokeria tuntui olevan liikaa ainakin minun palasilleni, sillä vaikka kuvittelen aina keittäväni vahvaa kahvia, se on kuorrutteen väristä päätellen kuitenkin aikamoista lirua. 3/4 dl "vahvaa" kahvia mittasuhteilla 3 kuppia vettä, 4 mittaa kahvia sai kuorrutteesta tällaista:

Hmm, mitä tälle kuorrutteelle tapahtui???

Kuorrute maistui siis vahvasti sokerille, mikä ei haitannut minua yhtään, mutta Pekonin hampaita se hieman vihloi :) Lisäksi kuorrute oli Mokkapaloihin aivan liian vaaleaa. En tiedä mitä tein pieleen, sillä seurasin ohjetta tunnollisesti ja silti lopputulos on tässä.

No, saipahan taas Pekonin työporukka kahvitauolle vehnästä :) 

Sitrusmansikat

Kesä on kohta ohi, sanokaa mun sanoneen. Ja mitä minä olen tehnyt? Ottanut aurinkoa? En. Käynyt uimassa? En. Grillannut? En. Ostanut uuden hellemekon? En. Mitä minä taas olen tehnyt? Käynyt joka ilta suihkussa, koska olen liian väsynyt mennäkseni uimaan vaikka asun järven rannalla? Kyllä. Käynyt luvattoman monta kertaa syömässä ABC:n noutopöydän, koska olen liian väsynyt laittaakseni ruokaa? Kyllä. Unohtanut kaikki "pitäisi syödä terveellisesti"-jupinat? Kyllä. Tehnyt vain töitä, töitä ja töitä? Kyllä, kyllä ja kyllä!

Onko tässä tullut siis tehtyä mitään, mitä joka kesä kuuluisi tehdä? Ei näköjään. Ja kesä on reippaasti jo väärälle puolelle nytkähtänyt. Syön joka kesä tuhottoman määrän herneitä, sillä ne ovat suurinta herkkuani: ostin muutaman litran, jotka olivat aivan madonsyömiä. Pidän kovasti uimisesta ja yleensä kesäisin peseydyn mahdollisimman usein järvessä: kävin heittämässä talviturkkini kesäkuun alussa 16 asteisessa järvessä ja pinkaisin nopeasti takaisin saunaan. Muutenkin koko kesä on mennyt omituisessa sumussa; kenties siihen vaikuttaa se, että menen jo kolmatta viikkoa yhden päivän vapailla, joista viikoista jokaisena viikonloppuna olen tehnyt kaksi iltavuoroa. Eikä homma näytä paranevan: huomenna iltaan, ensi viikon viikonloppuna kaksi iltaa ja sitten lauantai vapaa, sunnuntai ilta. Huoh, kuten edeltävässä kirjoitin, olen tämän kesän jälkeen todella pahasti mätkitty. 

Kerran olen tänä kesänä syönyt mansikoita. Se tarina meni näin:

mansikoita

sokeria oman maun mukaan

½ sitruunan raastettu kuori

½ sitruunan mehu

Perkaa ja viipaloi mansikat. Kääntele mansikoiden joukkoon sokeria oman maun mukaan. Raasta mansikoiden päälle puolikkaan sitruunan kuori ja purista siitä mansikoiden päälle mehu. 

Seuraavalla kerralla tämä kesä on varmaan jo loppu, sanokaa mun sanoneen.

Jogurttibrowniet

Rakastan vanhoja, pieniä kirjastoja. Tahtoisin elää vielä sitä aikaa, kun kirjastoauto kiersi ympäriinsä. Inhoan tätä "keskittämis-aikaa", jolloin kaikki pieni ja sievä lakkautetaan ja tilalle tulee suurta ja kolhoa. Nykyään kun melkein kaikki on tarjolla melkein 24/7, pienet asiat unohtuvat eikä enää todella tiedä mitä oikeasti haluaa. Isoissa kirjastoissakin iskee pakokauhu ja yltäkylläisyyden tunne - kun voi lainata mitä vain, ei osaa lainata enää yhtään mitään. Siksikin rakastan pieniä, vanhoja kirjastoja - kun tarjontaa on vähän, sieltä voi oikeasti tehdä hienoja löytöjä. 

Vaikkakin opinnäytetyön pakottamana lähdin kirjastoon, intouduin lääketieteen sijaan kiertelemään lähestulkoon kaikkia muita hyllyjä ja löysin itseni viimein selailemasta ruokakirjoja. By the way, rakastan myös vanhoja ruokakirjoja. Kaikkein parhaita ovat 70-80-lukujen keittokirjat, joihin on jo ilmestynyt värillisiä valokuvia, mutta joiden reseptit pysyvät silti tuikitavallisina. En pidä nykyajan keittokirjoista, joissa tekeleillä yritetään prassailla, eikä perinteisiä reseptejä tunnu löytyvän enää mistään. Koska kaikki nykyään tekevät näitä "moderneja, 2000-luvun keitelmiä", ovat vanhat ja perinteiset ruoat jotain erilaista ja uutta. Tykkään myös vanhoista kirjoista, joissa kaikki reseptit on sullottu samaan - nykyään täytyy ostaa kymmenen kirjaa, jotta saa kaikenlaisia reseptejä antipastoista jälkiruokiin, eikä sekään meinaa riittää (kirjat ovat lisäksi niin lisuja, että hyvä jos niihin on jaksettu tusinaa reseptiä väkertää). Koska näitä vanhanmallisia kirjoja ei enää mistään meinaa saada, ovat kirjastot kokkikirjojen keidas. 

Tällä kertaa intouduin lainaamaan suomeksi -99 ilmestyneen, Otavan Pikkuleipiä-kirjan (englanninkielinen alkuteos: Cookies! A Cookie Lover's Collection, -94) ja väkersin kirjasta heti parkkipaikalla ostoslistan ja intouduin illalla väkertämään jo ensimmäistä testierää. Pikkuleipiä-kirjan valintaan vaikutti muuten myös se, että lupauduin leipomaan keksejä Pekonin veljen nelikymppisille elokuulle. Tässä siis nyt testaillaan erilaisia keksireseptejä, vaikkakin eilinen olikin harha-askel ja leivoin kirjasta jotain aivan muuta ;)

uunipellillinen

6 dl sokeria

5 dl maustamatonta kevytjogurttia

6 munaa

2 ½ dl voita tai margariinia, pehmennettynä

180 g taloussuklaata, suletettuna ja jäähdytettynä (itse käytin maitosuklaata, koska tumma suklaa on mielestäni hieman liian ötelöä)

2 tl vanilliinisokeria

5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

½ tl leivinsoodaa

½ tl suolaa

KUORRUTUS:

5 dl taloussuklaata, rouhittuna (tähänkin käytin maitosuklaata)

1 dl maustamatonta kevytjogurttia

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Vatkaa sokeri, jogurtti, munat, voi, sulatettu suklaa ja vanilliinisokeri suuressa kulhossa sähkövatkaimen keskinopeudella huolellisesti sekaisin. Lisää jauhot, leivinjauhe, leivinsooda ja suola ja sekoita hitaalla nopeudella tasaiseksi taikinaksi. Levitä seos leivinpaperoidulle pellille. Paista leivonnaista 30 - 35 min tai kunnes kakun keskelle painettuun tikkuun ei tartu mitään. Anna jäähtyä kunnolla. 

Sulata suklaa pienessä kattilassa miedolla lämmöllä. Sekoita koko ajan. Ota kattila liedeltä, lisää jogurtti suklaaseen ja sekoita sileäksi. Levitä kuorrutus tasaisesti kakun päälle.

Mintun lasagne

Koska olen vielä aika huono ruoanlaittaja (ruoka maistuu ihan hyvälle, mutta en osaa kikkailla ja olen usein perilaiska), olen enemmän kuin iloinen kun joku antaa minulle kokkaukseen liittyviä vinkkejä. Kaikista eniten kuitenkin arvostan vinkkejä, jotka saan ihmisiltä, joita arvostan tässä elämässä eniten - ystäviltäni. Joten kun Minttu viimein ravisteli minua ("lopeta nyt hemmetti se valmislasagnen väkertäminen"), otin innoissani hänen lasagnereseptinsä vastaan ja päätin kokeilla. Hieman enemmän vaivaa, kenties hieman enemmän rahaa kuin valmispaketin kanssa taiteiluun, mutta - huomattavasti enemmän makua. Tästä lähtien tässäkin porukassa syödään vaan ja ainoastaan kotikutoista. 

JAUHELIHAKASTIKE:

2 sipulia

3 - 5 valkosipulin kynttä oman maun mukaan

500 g jauhelihaa

2 lihaliemikuutiota

suolaa

mustapippuria

oreganoa

400 g tomaattimurskaa

VALKOKASTIKE:

5 rkl voita

0,8 dl jauhoja

1 l maitoa

300 g juustoa

suolaa

viherpippuria

PÄÄLLE:

juustoraastetta

Kuullota sipulit ja valkosipuli sekä ruskista jauhelihan kanssa. Lisää mausteet ja tomaattimurska. Anna kiehua kasaan. Kypsennä voi ja jauhot. Lisää maito sekä juustokastike. Mausta suolalla ja viherpippurilla. Kaada lasagnevuokaan ensin jauhelihakastiketta, sitten juustokastiketta ja niiden päälle levyt. Jatka samoin kunnes vuoka on täynnä. Levitä päälle juustoraastetta. Paista 200 asteessa noin tunti.