Sivut

torstai 9. syyskuuta 2010

1000

Aloitteleville bloggaajille (tai ainakin meille) on jo hieno saavutus, kun blogissaan on vierailtu tuhat kertaa. Kiitos vierailijoille siitä. Kommentointi on jäänyt vähäiselle, joten nyt vain rohkeasti! Kommentit ja vinkit ovat aina mukavia yllätyksiä!
Varsinaiseen bloggailuun palataan taas, jahka elämä hieman rauhoittuu :)

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Virallinen juoma joka maistuu ei miltään

Pekonin kanssa ollaan molemmat suuria kahvi-ihmisiä. Aamulla ei tapahdu mitään ennen vähintään kahta kuppia vahvaa kahvia. Valitettavasti illasta juotu kahvi takaa sen, että tapahtuu kaikkea - minä olen pirteä kuin maantiekiitäjä. Silti illasta tekisi aina mieli jotain kuumaa, eikä aina viitsisi juoda lämmintä mehua tai glögiä. Niinpä olen päättänyt yrittää oppia juomaan teetä!

Olen aina ollut aika lailla samaa mieltä, kuten Laura Malmivaara elokuvassa Kuutamolla: tee on kuin työntäisi kielensä ulos sateella! Inhoan teen perusmakua, koska se ei maistu oikeastaan millekään. Tai no, teelle. Miten se voi kenenkään mielestä olla oikeasti hyvää??

Aloitin kokeiluni mansikkateellä, koska ajattelin, että se maistuisi ehkä vielä vähän mehulle ja olisi turvallinen vaihtoehto. Mutta vaikka kuinka nussuttelin sitä teepussia sinne veteen niin ei siitä mitään makua kyllä irronnut! Haju oli mansikan, mutta kun hörppäsin kupista niin mikä siinä oikein maistuikaan?? Ei mikään! Eli tee! Yöh. Tee on virallisesti juomaa joka maistuu ei miltään! 

Pekoni taas yksi maanpetturi: se sitten niinkuin juo ihan mielellään teetäkin. Vasemmalla siis Pekonin perus Earl Crey ja oikealla minun mansikkateeviritys.

Jätän taas teekokeiluni vähäksi aikaa ja palaan astian äärelle, jahka traumani on hieman laantunut. Tai kun univelkani alkaa taas iltakahvijuomisen vuoksi kasaantua niin pahasti, että meinaan nukahtaa pystyyn. Siihen asti: hei sun heiluvilles, tee! 

Ja lopuksi: jos jollakin on jokin vinkki, jolla teen saa maistumaan ei teeltä (eikä se, että lakkaa juomasta teetä), otan vihjeitä mielelläni vastaan!

tiistai 31. elokuuta 2010

Kahvi-suklaapiirakka

Eilen alkoi harjoittelu keskussairaalassa, joten päivitykset saattavat hieman hiljentyä. Toisaalta vapaapäivien rentoutumista minulle on hyvän ruokan laittaminen (syöminen) sekä leipominen (ja niiden syöminen), joten saa nähdä :) Pekonikin palasi takaisin töihin, joten lomat on valitettavasti tosiaan lusittu. 

Viimeisen lomapäivän kunniaksi (tai viemään sitä masennusta pois) tein yhtä pitkäaikaista suosikkiani, kahvi-suklaapiirakkaa. Koska olemme Pekonin kanssa kovia kahvinystäviä ja minä olen vielä kovempi suklaanystävä, tämä piirakka tekee aina kauppansa. Eikä kyllä yksikään vuosien varrella meillä vierailleista ja usein tätä piirakkaa syöneistä ole koskaan valittanut. Nam. 



2 kananmunaa
3 dl sokeria
150 g margariinia
2 dl kuumaa kahvia
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta
2 tl vanilliinisokeria

KUORRUTUS:
5 rkl kuumaa kahvia
5 rkl margariinia
4 dl tomusokeria
2 tl vanilliinisokeria
3 rkl kaakaojauhetta

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi. Sulata rasva ja sekoita joukkoon kahvi. Lisää seos muna-sokerivaahtoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan siivilän läpi. Sekoita varovasti. Levitä taikina voideltuun piirasvuokaan (halkaisija 28 - 30) ja paista uunin alatasolla 200 asteessa n. 25 min (käytin itse kahta neliövuokaa, vetoisuus muistaakseni 1,8 l). Sulata kuorrutusta varten kuuman kahvin joukkoon rasva. Lisää vanilliini- ja tomusokeri sekä kaakao. Levitä pehmeä kuorrute jäähtyneelle piirakkapohjalle. Koristele piirakat mielesi mukaan :)


Joku söi kaapista molemmat piirakat :/ Kukahan?!

lauantai 28. elokuuta 2010

Purkkeja, purkkeja, lisää purkkeja!

Ihanainen ystäväni Maija käväisi meillä alkuviikosta ja pyysi minua loppuviikosta mukaansa Ikea-reissulle Tampereelle. Parasta oli vielä, että Maijakin sai ansaitsemaansa lomaa ja pääsimme lähtemään aivan kahdestaan. Toki illasta tuli jo niitä ihania pieniä pirpanoitakin ikävä :)

Tarkoitukseni oli kuitenkin tosiaan lähteä vain Maijan seuraksi tyyliin "en minä mitään tarvitse". Loppuviimeksi ostoskuitissani komeili kolminumeroinen luku ja mietinkin, pystyykö kukaan läpikäymään Ikeaa ostamatta oikeasti yhtään mitään?! Vähintään niitä himputin halpoja lihapullia, joita syöt sen 15, mutta harmittelet pöydässä, että oikeasti olisi kyllä mennyt se kaksikymmentäkin. 

Tässä kuitenkin jotain satoa keittiöön, jotka lähti matkaan. Lisäksi ostin myös olkkariin tv-tason, josta tajusin vasta kotona, että taso kantaa vähemmän kuin mitä telkkari painaa, eteiseen nelilokeroisen kuutiohyllyn ja siihen päälle ihanan pienen lampun, säilytyslaatikoita sekä keittiöön jakkaran, joka on vielä paketissaan ja siitä siis kuvia myöhemmin. Plus tietysti sen sinisen kassin :)

Aivan ihania pulloja, joihin kenties innostun tekemään marjasadosta omatekoista mehua tai jotka voi laittaa vain pöytään ja tarjota niistä vettä. 1,95 €/kpl.

 Muovisia tarjoiluastioita, kaksi punaista ja sininen (vaaleanvihreät olivat valitettavasti loppu), joihin on helppo laittaa kakkuja tarjolle. 3,95 €/kpl.

Aivan yltiöihania pieniä maustepurkkeja, joita mahdollista pitää pystyssä kuten ensimmäinen oikealta tai hieman könössä, kuten kaikki loput. Intouduin ja ostin näitä 12 kpl ja kotiin päästyä kirosin, että olisi ehkä pitänyt ostaa vielä lisää :) 3,95 €/4 kpl.

Ja lisää purkkeja (Pekoni jo hermostuu "eihän meillä oo ees enää mitään tavaraa ja sää vaan ostat joka kauppareissulla lisää purkkeja!"). Tosiaan aivan kuin entisiä ei olisi, mutta en voinut vastustaa. Edessä siis pieniä ihania hillopurkkeja, takana hieman korkeampia, joille en kyllä totuuden nimissä ole vielä keksinyt käyttötarkoitusta. Ajattelin ensin laittaa niihin jauhoja, mutta sitten ne olivat kuitenkin hieman liian pieniä. Purkkeja oli myynnissä vielä isompia ja sitten ns. spagettipurkkeja, jotka ovat todella pitkiä. Edessä olevat purkit 1,95 €/kpl, takana olevat purkit 2,95 €/kpl.

Ja lopuksi mahtavia koristelumuotteja. Isoissa muoteissa pilkkuja sekä erikoisia viivoja (toisesta päästä korkeampi kuin toisesta) ja pienissä muoteissa kukka, iso ja pieni sydän sekä yksi kiistelty härpäke. 
Minä: "Kato, Hello Kitty-muotti". 
Maija: "Tuo on kyllä rapu!"


Joten siis: kerro sinä mikä tämä on?! Ja älä hänksläänny alla olevista pilkku- ja viivamuoteista. Maija sanoisi tähän: "No niin, oot yrittäny huijata, oot asettanu tolle silmät niinku ne Hello Kittylla on", mutta en ole. En vain vielä viitsinyt avata pakettia :)
Jotenka siis kiitoksia Maijalle aivan ihanasta päivästä ja reissusta!

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Merimiespata

Seuraava ruoka on ehdottomasti oluen ystäville. Pekoni on sellainen, minä en, mutta päätin karaistaa itseni ja kokeilla. Ehkä se olut ei sittenkään maistuisi niin pahalle, kun se on ensin ollut reippaan tunnin uunissa. Te jotka ette juo olutta, uskokaa minua: kyllä se maistui. Aivan yhtä pahalle. Ja oluen maku oli tarttunut lihoista perunaviipaleihin asti. Te taas jotka juotte olutta, uskokaa pekonia: tätä ruokaa kannattaa kokeilla. Minun olutkulttuurini jäi kuitenkin tähän ruokaan ja seuraavan kerran teen sen lihaliemeen.



4 annosta

500 g naudan sisäpaistia
2 - 3 sipulia
1 kg kiinteita perunoita
2 - 3 rkl öljyä
suolaa
15 maustepippuria
2 laakerinlehteä
3 - 4 dl pannun huuhdelientä
pieni pullo olutta

Leikkaa naudanpaisti ohuiksi viipaleiksi. Viipaloi myös kuoritut sipulit ja perunat. Ruskista lihaviipaleet molemmin puolin. Siirrä viipaleet syrjään. Ruskista sipulit ja siirrä ne myös syrjään. Huuhdo pannu ruskistamiskertojen välillä ja ota liemi talteen. Lado ainekset pataan kerroksittain niin, että pohjalle ja päälle tulee perunakerros. Ripottele väliin suolaa, lisää pippurit ja laakerinlehdet. Kaada pataan pannun huuhdeliemi ja olut. Jos et pidä oluesta, voit tosiaan laittaa pataan saman verran lihalientä. Hauduta uunissa 200 asteessa n. 1 t 15 min, kunnes liha ja perunat ovat kypsiä. Koska nestettä on perunoiden ja lihan määrään verrattuna suhteellisen vähän, käy sekoittamassa pataa useammin kuin minä sekoitin, jotta pinta ei kärähdä niin kuin minulla :)

Hieman tosiaan kärvähti ;) Kuva ei siis mairittelevin, mutta kannattaa silti kokeilla!

Pata sopii mainiosti pimeneviin syysiltoihin, kun mieli halajaa jotain kotoisaa ja lämmintä :)

Lähde: Pirkka