Paholaisen piirakka

Joku kirjoitti jossain, että tämä nyt on nähty jo vaikka missä blogissa, mutta että tekipä kuitenkin. Minä taas ajattelen, että jos jokin on nähty jo vaikka missä blogissa, sen täytyy tarkoittaa sitä, että kaikki ovat tykänneet, joten teen sitä todellakin. Joten tämä postaus ei tarjoa mitään uutta, sillä tämä nyt on nähty jo vaikka missä blogissa, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin. Meidän blogissa tätä ei ole vielä ainakaan nähty. 

Kaikki kehuivat tätä hyväksi. Noo, en minä nyt niin tiedä. Kyllähän tämän napaansa veteli, mutta kenties Marianne-karkit eivät ole koskaan olleet niitä minun suurimpia lemppareitani. Ehkä nämä pitäisi syödä niinkuin ihana pikku Miina teki käydessään äitinsä kanssa meillä kylässä: palanen vaan käteen ja nuolemaan pelkkää kuorrutetta!

uunipellillinen

POHJA:

5 dl vehnäjauhoja

4 3/4 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl suolaa

1 dl kaakaojauhetta

50 g margariinia

2 ½ dl vettä

3 munaa

KUORRUTUS:

500 g tomusokeria

70 g margariinia

4 rkl maitoa

2 tl vaniljasokeria

PÄÄLLE:

mariannecrushia

Sekoita pohjan kuivat aineet. Lisää sekaan sulatettu margariini ja vesi. Vatkaa 2 min. Lisää munat ja vatkaa vielä 2 min. Levitä pellille leivinpaperin päälle mariannecrushia. Valuta päälle taikina ja paista 200 asteessa n. 20 min. Valmista kuorrutus: Sekoita sulatettu margariini ja muut aineet. Levitä jäähtyneelle pohjalle. Ripottele pinnalle reilusti mariannecrushia. 

Täytyy sanoa, että piirakan nimi on myöskin aivan hazardi, sillä tämä ei ole paholaista nähnytkään! Mutta loppujen lopuksi, murentakaan ei kyllä yli jäänyt! 

Nyt jatkan viikon ainokaisen vapaapäivän viettoa ja pakenen takaisin vällyjen väliin. Lauantaina kävimme katsastamassa mutsin kanssa Prinsessa-elokuvan (ostin liput netistä, johon rävähti yhtäkkiä teksti "tämä on Finnkinon yllätyshinta, osta liput 3 €/kpl - ei haitannut :D) ja sunnuntai-maanantain matkustin koulupäivän takia taas 600 km junalla, jonka ajan kuvittelin saavani nukkua, mutta teinilauma päätti toisin - ensin laulettiin maan korvessa ja sen jälkeen alettiin pelata lentopalloa! Minun päähäni pallo ei lentänyt, mutta viereisen herran nupista se kimposi kertaalleen! Joten olen mielestäni leponi ansainnut ;D

  Lähde: Pöytä kahdeksalle-blogista.

1000

Aloitteleville bloggaajille (tai ainakin meille) on jo hieno saavutus, kun blogissaan on vierailtu tuhat kertaa. Kiitos vierailijoille siitä. Kommentointi on jäänyt vähäiselle, joten nyt vain rohkeasti! Kommentit ja vinkit ovat aina mukavia yllätyksiä!

Varsinaiseen bloggailuun palataan taas, jahka elämä hieman rauhoittuu :)

Virallinen juoma joka maistuu ei miltään

Pekonin kanssa ollaan molemmat suuria kahvi-ihmisiä. Aamulla ei tapahdu mitään ennen vähintään kahta kuppia vahvaa kahvia. Valitettavasti illasta juotu kahvi takaa sen, että tapahtuu kaikkea - minä olen pirteä kuin maantiekiitäjä. Silti illasta tekisi aina mieli jotain kuumaa, eikä aina viitsisi juoda lämmintä mehua tai glögiä. Niinpä olen päättänyt yrittää oppia juomaan teetä!

Olen aina ollut aika lailla samaa mieltä, kuten Laura Malmivaara elokuvassa Kuutamolla: tee on kuin työntäisi kielensä ulos sateella! Inhoan teen perusmakua, koska se ei maistu oikeastaan millekään. Tai no, teelle. Miten se voi kenenkään mielestä olla oikeasti hyvää??

Aloitin kokeiluni mansikkateellä, koska ajattelin, että se maistuisi ehkä vielä vähän mehulle ja olisi turvallinen vaihtoehto. Mutta vaikka kuinka nussuttelin sitä teepussia sinne veteen niin ei siitä mitään makua kyllä irronnut! Haju oli mansikan, mutta kun hörppäsin kupista niin mikä siinä oikein maistuikaan?? Ei mikään! Eli tee! Yöh. Tee on virallisesti juomaa joka maistuu ei miltään! 

Pekoni taas yksi maanpetturi: se sitten niinkuin juo ihan mielellään teetäkin. Vasemmalla siis Pekonin perus Earl Crey ja oikealla minun mansikkateeviritys.

Jätän taas teekokeiluni vähäksi aikaa ja palaan astian äärelle, jahka traumani on hieman laantunut. Tai kun univelkani alkaa taas iltakahvijuomisen vuoksi kasaantua niin pahasti, että meinaan nukahtaa pystyyn. Siihen asti: hei sun heiluvilles, tee! 

Ja lopuksi: jos jollakin on jokin vinkki, jolla teen saa maistumaan ei teeltä (eikä se, että lakkaa juomasta teetä), otan vihjeitä mielelläni vastaan!

Kahvi-suklaapiirakka

Eilen alkoi harjoittelu keskussairaalassa, joten päivitykset saattavat hieman hiljentyä. Toisaalta vapaapäivien rentoutumista minulle on hyvän ruokan laittaminen (syöminen) sekä leipominen (ja niiden syöminen), joten saa nähdä :) Pekonikin palasi takaisin töihin, joten lomat on valitettavasti tosiaan lusittu. 

Viimeisen lomapäivän kunniaksi (tai viemään sitä masennusta pois) tein yhtä pitkäaikaista suosikkiani, kahvi-suklaapiirakkaa. Koska olemme Pekonin kanssa kovia kahvinystäviä ja minä olen vielä kovempi suklaanystävä, tämä piirakka tekee aina kauppansa. Eikä kyllä yksikään vuosien varrella meillä vierailleista ja usein tätä piirakkaa syöneistä ole koskaan valittanut. Nam. 

2 kananmunaa

3 dl sokeria

150 g margariinia

2 dl kuumaa kahvia

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

3 rkl kaakaojauhetta

2 tl vanilliinisokeria

KUORRUTUS:

5 rkl kuumaa kahvia

5 rkl margariinia

4 dl tomusokeria

2 tl vanilliinisokeria

3 rkl kaakaojauhetta

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi. Sulata rasva ja sekoita joukkoon kahvi. Lisää seos muna-sokerivaahtoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan siivilän läpi. Sekoita varovasti. Levitä taikina voideltuun piirasvuokaan (halkaisija 28 - 30) ja paista uunin alatasolla 200 asteessa n. 25 min (käytin itse kahta neliövuokaa, vetoisuus muistaakseni 1,8 l). Sulata kuorrutusta varten kuuman kahvin joukkoon rasva. Lisää vanilliini- ja tomusokeri sekä kaakao. Levitä pehmeä kuorrute jäähtyneelle piirakkapohjalle. Koristele piirakat mielesi mukaan :)

Joku söi kaapista molemmat piirakat :/ Kukahan?!

Purkkeja, purkkeja, lisää purkkeja!

Ihanainen ystäväni Maija käväisi meillä alkuviikosta ja pyysi minua loppuviikosta mukaansa Ikea-reissulle Tampereelle. Parasta oli vielä, että Maijakin sai ansaitsemaansa lomaa ja pääsimme lähtemään aivan kahdestaan. Toki illasta tuli jo niitä ihania pieniä pirpanoitakin ikävä :)

Tarkoitukseni oli kuitenkin tosiaan lähteä vain Maijan seuraksi tyyliin "en minä mitään tarvitse". Loppuviimeksi ostoskuitissani komeili kolminumeroinen luku ja mietinkin, pystyykö kukaan läpikäymään Ikeaa ostamatta oikeasti yhtään mitään?! Vähintään niitä himputin halpoja lihapullia, joita syöt sen 15, mutta harmittelet pöydässä, että oikeasti olisi kyllä mennyt se kaksikymmentäkin. 

Tässä kuitenkin jotain satoa keittiöön, jotka lähti matkaan. Lisäksi ostin myös olkkariin tv-tason, josta tajusin vasta kotona, että taso kantaa vähemmän kuin mitä telkkari painaa, eteiseen nelilokeroisen kuutiohyllyn ja siihen päälle ihanan pienen lampun, säilytyslaatikoita sekä keittiöön jakkaran, joka on vielä paketissaan ja siitä siis kuvia myöhemmin. Plus tietysti sen sinisen kassin :)

Aivan ihania pulloja, joihin kenties innostun tekemään marjasadosta omatekoista mehua tai jotka voi laittaa vain pöytään ja tarjota niistä vettä. 1,95 €/kpl.

 Muovisia tarjoiluastioita, kaksi punaista ja sininen (vaaleanvihreät olivat valitettavasti loppu), joihin on helppo laittaa kakkuja tarjolle. 3,95 €/kpl.

Aivan yltiöihania pieniä maustepurkkeja, joita mahdollista pitää pystyssä kuten ensimmäinen oikealta tai hieman könössä, kuten kaikki loput. Intouduin ja ostin näitä 12 kpl ja kotiin päästyä kirosin, että olisi ehkä pitänyt ostaa vielä lisää :) 3,95 €/4 kpl.

Ja lisää purkkeja (Pekoni jo hermostuu "eihän meillä oo ees enää mitään tavaraa ja sää vaan ostat joka kauppareissulla lisää purkkeja!"). Tosiaan aivan kuin entisiä ei olisi, mutta en voinut vastustaa. Edessä siis pieniä ihania hillopurkkeja, takana hieman korkeampia, joille en kyllä totuuden nimissä ole vielä keksinyt käyttötarkoitusta. Ajattelin ensin laittaa niihin jauhoja, mutta sitten ne olivat kuitenkin hieman liian pieniä. Purkkeja oli myynnissä vielä isompia ja sitten ns. spagettipurkkeja, jotka ovat todella pitkiä. Edessä olevat purkit 1,95 €/kpl, takana olevat purkit 2,95 €/kpl.

Ja lopuksi mahtavia koristelumuotteja. Isoissa muoteissa pilkkuja sekä erikoisia viivoja (toisesta päästä korkeampi kuin toisesta) ja pienissä muoteissa kukka, iso ja pieni sydän sekä yksi kiistelty härpäke. 

Minä: "Kato, Hello Kitty-muotti". 

Maija: "Tuo on kyllä rapu!"

Joten siis: kerro sinä mikä tämä on?! Ja älä hänksläänny alla olevista pilkku- ja viivamuoteista. Maija sanoisi tähän: "No niin, oot yrittäny huijata, oot asettanu tolle silmät niinku ne Hello Kittylla on", mutta en ole. En vain vielä viitsinyt avata pakettia :)

Jotenka siis kiitoksia Maijalle aivan ihanasta päivästä ja reissusta!