Mathildan lampaanpaisti ja samettinen kastike

Kuluneen kuukauden lähestulkoon kaikki vapaa-ajat ovat menneet opinnäytetyön teossa, joten päivitystahti on ollut sen mukainen. Oikeastaan mitään uuttakaan ei ole tullut testattua, poislukien pääsiäistä. Silloin tuli syötyä - yllätys, yllätys - lammasta. Lammas olikin hyvää ja kaikki teki kyllä kauppansa, mutta korjauksia teen seuraavalle kerralle useita: kastiketta tehdessäni laitan pippureita enemmän ja aikaisemmassa vaiheessa - niiden makua olisin toivonut lisää. Myös paistiin laitan suolat jo uuniin mennessään sekä käytän kenties tuoreita yrttejä. Paistoajan lasken myös 125 asteeseen.

10 annosta

n. 1,8 kg luuton lampaanpaisti (pakaste)

8 valkosipulinkkynttä

2 rkl öljyä

2 rkl kuivattua minttua

1 rkl kuivattua rosmariinia

mustapippuria

2 dl vahvaa kahvia

15 pikkusipulia tai 2 - 3 isoa sipulia

LISÄKSI:

3/4 tl suolaa

KASTIKE:

5 dl paistolientä siivilöitynä

3/4 dl vahvaa kahvia

½ dl vehnäjauhoja

3/4 tl suolaa

½ tl roseepippureita

1 tl soijakastiketta

2 rkl minttuhyytelöä

½ dl kuohukermaa

Sulata lampaanpaisti jääkaapissa (n. 2 vrk). Kuivaa paisti talouspaperiin. Pistele paistiin halkaistuja valkosipulinkynsiä. Sekoita öljyn joukkoon minttu, rosmariini ja mustapippuri. Hiero öljy-mausteseos paistin pintaan. Pane paisti paistopussiin. Lisää kuoritut pikkusipulit tai isot sipulit lohkottuina. Anna maustua yön yli jääkaapissa. Ota paisti huoneenlämpöön tunti ennen paistamista. Kaada pussiin vahva, jäähtynyt kahvi. Leikkaa paistopussin kulmaan höyryaukko. Työnnä lihalämpömittari paistin paksuimpaan kohtaan. Nosta paisti vielä reunalliseen uunivuokaan. Paista 150 asteessa n. 2 tuntia, kunnes mittari näyttää 75 astetta. Valuta pussista paistoliemi ja siivilöi se. Anna paistin tasaantua peitettynä. Jäähdytä paistoliemi ja kuori pinnasta hyytynyt rasvakerros pois. Kuumenna 5 dl paistolientä. Sekoita kylmän kahvin joukkoon vehnäjauhot ja kaada seos kiehuvan paistoliemen sekaan koko ajan sekoittaen. Anna kiehua muutama min. Mausta kastike suolalla, roseepippureilla, soijalla ja minttuhyytelöllä. Lisää lopuksi kerma. Leikkaa paisti ohuiksi viipaleiksi ja ripottele viipaleiden väliin suolaa. Asettele paisti ja sipulit tarjoiluvadille. Valuta paistiviipaleiden pinnalle kastiketta ja tarjoa loppu kastike erikseen. 

Hyvää pääsiäistä jälkijunassa :)

Lähde: Pirkka

Porkkanan kanakastike II

Olen itse aika huono keksimään reseptejä päästäni. Yleensä poimin jostain netin tai keittokirjojen kätköistä "kantareseptin", josta sitten poistelen kaikki ylimääräiset hörsylät, kuten liialliset kasvikset. Pekonin ja porkkanan porukoissa ollaan kursailemattomia lihansyöjiä. 

Joskus keksin kuitenkin jotakin, ja niitä joitakin on tänne blogiinkin asti eksynyt. Joskus (harvoin tosin) tulee myös kehitettyä omia keksintöjäni edelleen. Nyt seuraa yksi malliesimerkki :) Alkuperäisestä, valkosipulinmakuisesta kanakastikkeestani olen ensin vaihtanut tuorejuuston johonkin muuhun ja sen jälkeen lisännyt kastikkeeseen makeutta. Tämä versio on oma ehdoton lempparini, suosittelen kokeilemaan ja ihastumaan! (No nyt kyllä vähän oma kehu haisi :D)

500 g hunajamarinoituja broilerin fileesuikaleita

 currya

paprikajauhetta

iso tölkki persikoita omassa mehussaan

suolapähkinöitä

200 g (paprikamaustettua) tuorejuustoa

2 ½ dl ruokakermaa

Paista broilerinsuikaleet kypsiksi. Mausta currylla ja paprikajauheella. Laita broilerinsuikaleet kattilaan. Lisää sekaan n. 1 cm x 1 cm kokoisiksi paloitellut persikat mehuineen. Hauduttele kymmenisen minuuttia, kunnes persikat pehmenevät. Lisää suolapähkinät, notkistettu tuorejuusto sekä kerma. Hauduta vielä kymmenisen minuuttia. Tarkista maku.

Voit toki laittaa kastikkeeseen vaikka ananaksia, mutta itse tykkään eniten persikoista.

Curry-broilerikeitto

Tätä keittoa tuli kokeiltua jo syksystä, mutta olipahan taas jäänyt jonnekin tietokoneen mutkiin jemekseen. Alkuperäinen resepti on kirjasta Hellapoliisin kanaruoat. Itse muutin reseptiä sen verran, että jätin parsakaalin (hyih) pois, mutta halutessasi kokeilla voit sitä sinne heittää. 

3 - 4 annosta

1 rkl öljyä

1 tl currya jauheena

400 g broilerin fileesuikaleita

ripaus suolaa

1 iso sipuli silputtuna

1 paprika kuutioina tai suikaleina

½ dl vehnäjauhoja

5 - 6 dl vettä

2 dl kermaa tai maitoa

1 kanaliemikuutio

100 - 200 g currylla maustettua tuorejuustoa

mustapippuria

1 ruukku tuoretta korianteria

Kuumenna öljy kattilassa. Kääntele currya hetki öljyssä ja lisää broilerin fileesuikaleet. Paista kauttaaltaan, mausta suolalla. Lisää silputtu sipuli ja paprikakuutiot tai -suikaleet. Kääntele hetki. Sekoita joukkoon vehnäjauhot sekä hetken päästä vesi, kerma ja liemikuutio. Anna kiehua hiljalleen muutaman min ajan. Lisää joukkoon tuorejuusto ja anna sen sulaa joukkoon. Mausta pippurilla ja kiehauta. Tarkista maku. Silppua pinnalle tuoretta korianteria. 

Keitosta tuli aika tönkköä.

Mauksi luvattiin taivaallinen. Taivaallista siitä ei aivan tullut, mutta sen verta hyvää että väkerrän toistekin.

Nirso innostuu ja töttöröö - kuinkas sitten käykään?

Yleensä kun innostun jostain uutuudesta, se vedetään heti pois markkinoilta. Näin on käynyt sekä lempi meikkieni että hiustuotteideni kanssa sekä oikeastaan kaikessa ruokaan liittyvässä. Esimerkiksi lempilimsaani (On/offia, muistaako kukaan???) myytiin ehkä vuoden ajan joskus 90-luvulla, juuri sen verran että kerkesin itse innostua - kerrankin joku limsa josta meikä tykkää ja töttöröö - poissa! 

Olen hyvin nirso ruoan suhteen ja ravintoloissa käyminen noudattaa yleensä samaa kaavaa:

MINÄ: Mitä täältä ruokalistalta löytyistään?!

PEKONI: Elä ny hyvä jumala käy taas koko listaa läpi. Lihat on kolmannella sivulla. 

MINÄ: Mutta jos mä kuitenkin kokeilisin jotain uutta. 

PEKONI: Porsaan pihvi on siinä kolmannen sivun puolivälissä. 

*jonkinasteisen miettimisen ja koko ruokalistan selaamisen jälkeen*

MINÄ: Mää ottasin ton porsaan pihvin, mutta vaihtaisin ton kastikkeen ja sitten vaihdettas nuo lisukkeet. 

Joten kun joskus jostain innostun, minä sitten innostun ja sitä asiaa ei pitäisi vaihtaa. Muutama vuosi sitten innostuin ravintolassa niistä perunoista, jotka paistettiin kuorineen. Ne oli NIIN hyviä - ja sitten ne otettiin pois listalta. Tykkäsin paljon Rosson kermajuustoperunoista, ne oli taivaallisia (köyhän Jyväskyläläisen opiskelijan ei ole varaa ravata Pöllövaarissa - varsinkaan kun listalta ei kuitenkaan söisi mitään) - ja pois vaan! Nyt olen innostunut ravintoloiden vohveliperunoista, ne ovat ihanan rapeita mutta eivät kovia ranskalaisten tapaan. Ja nyt niitä saa myös kaupasta. Ei tosin yhtä hyvänä, mutta kivaa vaihtelua ne niiden kaupan valmislihapullien rinnalle kuitenkin tuo. 

Oolannin vohveliperunat ovat kokeilemisen arvoisia. Rainbown bbq-perunoissa on sitten aivan jäätävä grillimausteen ja valkosipulin maku. Valkosipulin ystävällekin se oli liikaa.

Suklaamoussekakku mansikkakermavaahdolla

Työelämässä on mielestäni monta tilannetta, jotka vaativat kahvitaukokakkua. Yleisesti olisi hyvä jos kakkua riittäisi sekä aamu- että iltapäiväkahville sekä (kuten omalla alallani) iltavuorolaisillekin olisi hyvä jättää (yököt pärjätköön omillaan). Tällaisia kahvitaukokakkutilanteita mielestäni ovat:

1. Opiskelija päättää harjoittelun
2. Sijainen päättää sijaisuuden
3. Vakituinen työntekijä saa ylennyksen
4. Vakituinen työntekijä valmistuu uuteen ammattiin
5. Vakituinen työntekijä saa minkä tahansa muun työhön vaikuttavan etuuden (uutta työtakkia ei lasketa) 
6. Vakituinen työntekijä menee naimisiin
7. Vakituinen työntekijä saa perheenlisäystä
8. Muista sukutapahtumista jää rääppeitä jotka voi hyvin taukohuoneeseen kärrätä, MUTTA TÄRKEIMPÄNÄ:
9. Vakituinen työntekijä palaa lomalta

Mielestäni on äärimmäisen törkeää, että tämä lomaltapaluukahvitaukokakku-kulttuuri on murenemassa. Mielestäni se on lomalaisen velvollisuus viimeisenä lomapäivänään pykätä kasaan jotakin edes kakkua muistuttavaa (piirakat, tortut ja muut härpäkkeet hyväksytään myös, pullatkin vielä menee), sillä toisethan ovat joutuneet koko hänen lomansa ajan huhkimaan töissä, jotta hän saisi vuorollaan lökötellä. Siitä lököttelystä kuuluu kuulkaas maksaa palkkio! Työnantaja maksaa lomarahat, työkaverit ja sijaiset tekee lomanaikaiset työsi, eikö ole oikeus ja kohtuus lähteä tähän hyväntekeväisyyteen mukaan, mitä häh? Ja sitäpaitsi, muut jaksavat paljon mieluummin kuunnella niitä lomajorinoita kakunpala suussa. 

POHJA:

200 g digestive-keksejä

70 g sulatettua margariinia

SUKLAAMOUSSE-TÄYTE:

4 liivatelehteä

200 g taloussuklaata

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

3 rkl vahvaa kahvia

2 dl kermaa

Murskaa keksit ja sekoita sulatettuun rasvaan. Painele seos irtopohjavuokaan leivinpaperin päälle. Liuota liivatteita n. 10 min kylmässä vedessä. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sulata suklaa. Sekoita sokeri, sulatettu suklaa ja tuorejuusto. Sulata liivatteet kuumaan kahviin ja lisää hyvin sekoittaen juustoseokseen. Lisää lopuksi vaahdotettu kerma. Anna hyytyä jääkaapissa muutama tunti tai yön yli. Vatkaa mansikkakermavaaahto ja koristele haluamallasi tavalla.

Tämä Pekonin lomaltapaluukakku on Rakkaudesta ruokaan-blogista. Pekonin laittama viesti aamukahvin jälkeen: "Taistelu tauonnut, kakku kesti 10 min ennen kuin hävisi." Minä ainakin kannan korteni kekoon, kehotan muitakin lomalaisia tekemään samoin :)